Taitekohdasta muutokseen

Tänä vuonna kuulin monen toteavan joulukorttien lähettämisen loppuvan postilakon vuoksi. Tuli ikäänkuin ulkopuolinen syy saada mielessä kytenyt lopettaminen aikaiseksi.

Monet ystävistäni ovat lopettaneet joulukorttien lähettämisen jo monta joulua sitten ja ilmoittaneet laittavansa joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen. Minä laittelin kortit postiin tänäkin vuonna ja olen jo monena vuonna valinnut korteiksi sellaiset, joiden ostohinnasta osa menee hyväntekeväisyyteen.

Meillä vietettiin aattoa tänä vuonna lapsistamme 1/3 kanssa. Hänkin lähti Tapaninpäivänä reissuun. Joulupäivänä saimme toisen vanhemmista lapsistamme puolisoineen joulupöydän ääreen, mutta Tapanina jaoimme jouluaterian vain anopin ja apen kanssa, vanhat ja vielä vanhemmat.

Hyvä, kun lapset rohkenevat ehdottaa toisenlaisia joulunviettoja ja toteuttaa uudenlaisia kuvioita. Lapsuudenkotiin tullessaan he kuitenkin toivovat niitä omia, yhteisiä perinteitämme, mikä on minusta suloista.

Se taitekohta ja muutos! Se lähti liikkeelle kuopuksen matkatoiveesta. Se olisi sitten hänen ainoa joululahjansa, sovimme (mikä piti lähestulkoon). Siitä innostuneena lähdin ehdottamaan muillekin yhden lahjan periaatetta, joka sai kannatusta ja ehkä salaisen helpotuksen huokauksen. Pakko myöntää, että itse hieman lipsuin kaikista em.päätöksistä ja ostin lapsille hieman yli yksi lahjaa, mutta kukaan ei suuttunut eikä ollut pahoillaan.

Tästä yksi lahja per henkilö -systeemistä tulee uusi käytäntömme. Ostetaan jotakin, mikä on oikeasti tarpeen. Ja minulle yllätyksiä - se on aina yhtä kivaa ja minulle tarpeellista!

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay

Tekstin ja kuvien luvaton kopioiminen on kielletty.