Miksei murkina maistu, mikä muonassa mättää

Miksei murkina maistu, mikä muonassa mättää

(Erikoisten Asiantuntijoiden pohdinta lukijakysymykseen)

Ruoka ja haukkuminen - lapset

Lämmin ateria suomalaisissa kouluissa on etu, jota on tultu kaukaakin katsomaan ja ihmettelemään. Ja tästä edusta meillä on saatu nauttia jo useiden sukupolvien ajan. Vuotta 1948 pidetään koululaisille suunnatun maksuttoman kouluruokailun alkamisvuotena (Edu.fi). On harmillista, että osa koululaisista ja vanhemmistakaan eivät arvosta sitä. Kouluruoka kuitenkin tuotetaan ammattitaitoisesti ja äärimmäisen niukoilla määrärahoilla.

Kysyjä tarkoitti kuitenkin luultavasti kotiruoan haukkumista ja kaipasi Erikoisten  Asiantuntijoiden kannanottoa siihen. Asiantuntijat ovat pohtineetkin vastausta huolellisesti.

Näemme silmissämme tilanteen, jossa aterioiden suunnitteluun ja toteutukseen kaiken mielikuvituksensa, aikansa ja budjetin käyttänyt äiti tai isä saa toistuvasti kuunnella kouluikäistensä suusta moittimista.

Tässä kuten monessa muussakin voisi olla apua vertaistuesta. Lapsethan ottavat mielellään mallia toisista ikätovereistaan, mieluummin hiukan itseään vanhemmista. Toisen lapsen kertomana sama asia menee perille paljon paremmin. Se sama asia, jota äiti tai isä on koittanut tolkuttaa päivä/ateria toisensa jälkeen, aukeaa ihan toisella tavalla. Tämä sama muuten pätee sivumennen sanoen usein mieheen. Vaimon sanomana (mitä tahansa) asiaa ei oteta kuuleviin korviin. Mutta kun sen saman kertoo työkaveri/pelikaveri/koulukaveri/sisko tai sen veli/ anoppi, niin johan idea onkin yhtäkkiä hyvä ja aivan uusi. Mutta takaisin asiaan. Onko vanhimman lapsenne kavereissa joku, jolle maistuu ns. kaikki eikä turhaan nirsoile mistään? Olisiko mahdollista kutsua tätä kaveria useammin teille leikkimään ja ruokailemaan ”malliksi”? Eihän tässä pääse syyttämään isäntäperhettä minkäänlaisesta hyväksikäytöstä?

Toinen keino voisi olla, että käännetään kaikki tähänastiset käytännöt aterioinnin suhteen päälaelleen. Siis vain yhden kerran tai sovitusti yhden kerran kuussa tai viikossa. Lapset saavat suunnitella ja laittaa aterian ihan itse tai korkeintaan aikuisen avustuksella. Ravitsemus, kustannukset, valmistusaika, kaikki on otettava huomioon kuten normaalistikin aterioita suunniteltaessa. Reseptin valinnasta ja kaupassakäynnistä lähtien lapset mukaan. Ja sitten hihat heilumaan.

Kun ateria on valmis ja nautittu, annetaan palautetta. Toivottavasti palaute on pääasiassa positiivista, mutta kehityskohteistakin on herkullinen tilanne keskustella. Sitten voidaan vielä keskustella tavasta, millä palautetta annetaan toisen henkilön toiminnasta. Nyt olemme siis asian ytimessä.

Voisitte myös katsoa yhdessä television kokkiohjelmia ja kehittää omaan perheeseen sopivan ”kokkisodan” soveltuvin osin. Voisi aloittaa vaikka mieluisimmasta päästä ja kilpailuttaa lapsia siinä, kuka saa aikaan hienoimman jäätelöannoksen. Eikä sen tarvitse olla mikään artesaaniannos. Koristeiden valinnan suhteen voi käyttää lasten asiantuntemusta ja mielikuvitusta hyväksi.

Kun Erikoiset Asiantuntijat lähtivät tätä aihetta pohtimaan, nousi mieleen myös ruuan kritisoiminen aikuisten taholta. Useimmat työssäkäyvät nauttivat henkilöstöruokailun edusta, jossa työnantaja tarjoaa mahdollisuuden lounastaa joko omissa tiloissaan tai sovituissa lounasravintoloissa verottajan määrittelemällä omavastuulla. Tämän saavutetun edun matka on alkanut teollistumisen myötä, kun väki siirtyi työskentelemään teollisuuden pariin ja siitä versonnut työväenliike alkoi ajaa työntekijöiden etuja. Työväenliikkeen aikaansaannosta oli aikanaan vuonna 1917 laki työajasta, kahdeksan tunnin työpäivästä ja siihen sijoittuvista tauoista, nimenomaan mahdollisuuteen syödä työpäivän aikana.  Alkuun työläiset söivät omia eväitään, mutta pian työnantaja alkoi panostaa työntekijöihinsä tarjoamalla heille työpäivän aikana lämpimän aterian. Hyvin sujui 1990-luvulle saakka, jolloin ateriaetuun tuli suuria muutoksia ja työpaikkojen ilmaiset lounaat jäivät historiaan.

Erikoisilla Asiantuntijoilla itsellään on mahdollisuus työpaikoillaan nauttia henkilöstöruokailun eduista usein eri vaihtoehdoin. Ruokapöydän ääressä kuulee kaikenlaista.

Ruoka ja haukkuminen – aikuiset

”Minkälaista ruokaa sinä olisit itse tänään tarjoillut? tekisi mielemme kysyä, kun naapuripöydästä kuuluu ainainen ja tuttu valitus työpaikan yhteydessä olevassa lounasruokalassa. Lautanen on mätetty kukkuroilleen ja lounastauon lopuksi huomaamme, että kaikki tuli kuitenkin syötyä. Päätteeksi tuli vielä haettua jälkiruokaa, joka oli joko liian makeaa, mautonta, vetistä tai ylipäätään kehnoa. Tämäkin kuppi vedettiin kuitenkin tyhjäksi. ”Tarjoatko mahdollisesti kotonakin esimerkiksi lomillasi päivittäin arkilounaan yhteydessä jälkiruokaa alkusalaatista puhumattakaan?” tekisi mieli jatkaa kysymyksiä. Mutta syöjätär meni jo, huomenna sama aika ja paikka – palataan sitten ehkä asiaan.

Että meitä jurppii kuunnella moista ja monesta pöydästä. Jos pöytäkaveriksi osuu moinen maukuja, jäämme sanattomiksi vellipöksyiksi. Vaikeneminen vaikuttaa myöntymiseltä ja sallii moisen rallin jatkua. Miksi kehuminen ja puolustaminen on tässä(kin) asiassa niin kovin vaikeaa, vaikka olisimme itse tyytyväisiä ja enemmänkin. Vanha fakta on, että kaikki ruoka ei ole oman maun mukaista ja joku annos voi aiheuttaa pettymyksen olematta silti laadullisesti huono. Omissa kotikeittiöissäkin pukkaa tulemaan joskus priimaa ja joskus sekundaa ja suurimmaksi osaksi sellaista keskivertoa perusmurkinaa.

Ilmiö on havaintojemme mukaan mennyt pahempaan suuntaan. Onko niin, että vanha väittämä siitä, että kun asiat ovat elämässä hyvin, täytyy kaivamalla kaivaa löytääkseen moitittavaa. Tai onko ruuan moittiminen helppo ja vaivaton puheenaihe. Vai – onko jostakin ihan muusta asiasta paha olla ja kun sitä ei saada kuntoon, moititaan sitä mitä voidaan. Ruokaa, säätä, työnantajaa, anoppia.

Kaikkein harmillisinta on, kun lounasravintolan henkilökunta joutuu kuulemaan ikävät sanat. Jotka on tarkoitettukin kuultaviksi, muttei annettu fiksusti oikean palautteen muodossa. Turha arvostelu nimittäin ihan varmasti satuttaa henkilökuntaa.  Oikea palaute jää antamatta, koska sellaiseen ei ihan oikeasti voi löytyä perusteita joka päivä eikä edes joka viikko. Ja asiallinen palaute on aina paikallaan, myös positiivinen.

Eikä se ruuan laatu ole aina pelkästään sen tekijöistä kiinni. Siihen vaikuttaa myös raaka-aineiden laatu ja saatavuus, sisäänostajan ammattitaito ja kustannustekijät. Jokainen alalla työskentelevä ja yhtä lailla kotikeittiössäkin kokkaava osallistuu ruuan valmistamiseen parhaalla taidollaan ja toivoo, että se maistuu ruokailijalle. Aina ei voi täydellisesti tyydyttää ihan jokaisen makuhermoja. Niin se vain on.

Jos kerran tai pari kuussa sattuu niin, että perunat kiehuivat ylikypsiksi ja keitinveteen lorahti liikaa suolaa tai lohi kuivahti uunissa, niin Erikoiset Asiantuntijat toteavat, että so what!