lauantai 11. joulukuuta 2021

Messu vs. konsertti



Elämässäni on menossa jonkinlainen murrosvaihe. Keski-ikäkö lie syynä, vai yleisesti vain elämänkokemuksen karttuminen, mutta olipa syy mikä tahansa - muutos on havaittavissa. Kulmat ja särmät ovat hioutuneet, musta-valkoinen ajattelu muuttunut sallivammaksi ja suopeammaksi. Lempeä olen ollut aina, liiankin kiltti. Lempeys on pysynyt, överikiltteys ei.

Mielenkiintoni kohteet ovat pysyneet lähes koko elämäni ajan samoina. Nyt "vanhemmiten" kiinnostus tieteisiin on saanut entistäkin enemmän jalansijaa, sen ohella uteliaisuus, jatkuva uudenoppiminen ja uusimpana - kyseenalaistaminen, epäily.

Oman suurennuslasin alla on viime aikona ollut usko. Olen pohtinut uskonasioita jo pitempään tieteen näkökulmasta. Tai siis, ajatellut elämää ja sen syntyä tieteellisestä näkökulmasta. Uskon kohteena olevaa jumalaa kun ei voi tieteellä olevaksi tai olemattomaksi todistaa eikä usko toisaalta myöskään voi horjuttaa tieteellisesti todistettua.

Mietin mistä kumpuaa uskovien hurmos, kun se ei ole koskaan minua koskettanut. Olen kuullut sanottavan, että ihmiset ovat tunteneet jumalan läsnäolon ja pyhän hengen koskettaneen heitä. Mietin miltä se mahtaisi tuntua. Tulee mieleeni kaikkien aikojen tunteita vavisuttava ja niihin vetoava kokemus, johon liittyisi karismaattinen ihailemani henkilö, runsas joukko kanssani samoin kokevia ihmisiä. Sanoja ja ajatuksia, joista löytäisin yhtymäkohtia omaan elämään, vastauksia, sanomaa, mieltäni hiveleviä ahaa-elämyksiä. Kehoni soimaan saavia sävelmiä ja yhteislauluun yllyttäviä kertosäkeitä. Jos Elvis Presley olisi elossa ja minulla olisi tiketti ja vielä paikka eturivissä, voisin kokea syvää hurmosta ja jopa pyörtyä liikutuksesta hänen konsertissaan. 




Messussa ja konsertissa on paljon samankaltaisuuksia. Molemmissa virittäydytään tunnelmaan. Messussa kirkkoväen saapuminen paikalle voisi vastata konsertin  lämppärin aloittamaa tunnelman nostatusta.

Kun papit saapuvat paikalle ja päivän saarna luetaan on se melkein sama kuin konsertissa illan tähden, idolin saapuminen lavalle.

Saarna on tiettyyn ennalta valittuun Raamatun kohtaan perustuva puhe, jonka tarkoituksena on herättää ajatuksia, kasvattaa ja vahvistaa uskoa sekä rakentaa seurakuntaa. Kun laulajaidoli kajauttaa hittisettinsä ilmoille, tapahtuu paljolti samantapaisia asioita, kun ihailijakunta kokee yhteenkuuluvaisuutta tuttujen sävelmien soidessa.

Isä meidän -rukous luetaan yhteen ääneen papin johdolla. Konsertissa idoli yllyttää kuulijakuntansa yhtymään kertosäkeistöön. Molemmissa tapahtumissa ollaan samaa ääntä ja tunnetta.

Kirkonpenkissä istuessa mielen saattaa vallata harras tunnelma ja tuttu tai tuntematon vieruskaveri voi kokea yhtäaikaisesti saman. Se on kuin konsertissa sytytettyjen sytkärien tai kännyköiden näyttöjen valomeri. Kaunista ja koskettavaa, mieltä liikuttavaa.

Kotiinlähdön aika koittaa, kirkosta ja konsertista...mitä lähtee kuulijan mukaan. Seurakuntalainen lähetetään kotimatkalle tietyin toivotuksin ja siunauksin ja rockstara esittää faneilleen jäähyvisiksi vielä yhden encoren.

Kun näin mietin, taidan päästä lähelle ymmärrystä sen tunteen voimakkuudesta, jonka voisi kokea jumalan läsnäoloksi. Se on jotain, joka koskettaa syvältä sisimmästä, luo yhteenkuuluvuuden ja hyvänolon tunnetta. Sen aikaansaavat musiikki ja sanat, sanoma, tunnelma, jotka koskettavat juuri minua, yhdessä muiden kanssa.



Kuvat: Pixabay

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.


2 kommenttia:

  1. Hurmosta on monenlaista, sanoisin että uskovatkin ihmiset voi joutua hurmokseen, mutta se voi olla silloin sielullistakin itsensä aiheuttamaa suorittamista, kun kuitenkaan meissä ihmisissä ei ole mitään, vaikutteet tulee aina jostakin.
    Se mistä uskovat saa sen Pyhän-hengen kosketuksen ja läsnäolon, ei tule myöskään itsestä, sen Jumala antaa sen, aika monet uskovat saa kokea sen Hengen kosketuksen, se annetaan voimaksi, siunaukseksi ja rohkeudeksi vaeltaa kaitaa tietä.
    Erik. vaikka uskon tähden kommunisti maissa, uskovat koki vainoa niin että vietiin vankilaan, mm.Romanialais syntyinen Richard Wurmbrand joka kauan sitten kävi Turussa ja olin v.74 kuuntelemassa häntä, hän oli vankilassa Jeesuksen nimen tähden 14 vuotta, samoin hänen vaimonsa vangittiin, jos hän olisi kieltänyt uskonsa, hänet olisi vapautettu, mutta hän ei kieltänyt vaan koki Jumalan voiman, rakkauden ja Pyhän-hengen kosketuksen vankilassa, eikä hän ole ainut, mm. neuvostoliiton aikana uskovia vainottiin, kävin silloin siihen aikaan yhdessä perheessä, jossa isä oli viety vankilaan uskon tähden,perheen äiti kertoi siitä miten Jumala lähetti enkelin tuomaan ruokaa heille ynm..oma ymmärrys ei pysty kaikkea käsittämään, mutta se on totta.Raamatut meni tullin läpi, niin ettei virkailijat niitä löytäneet, oli yksi ihme.
    "veli taivaallinen" Kiinassa myös samoin oli vankilassa, hän sanoi Jumalalle:"milloin minä pääsen pois täältä", häntä kidutettiin, polvet hakattiin, niin ettei pystynyt kävelemään, niin Jumala sanoi hänelle että:NYT!, niin vartijat ei nähneet kun lukitut ovet avautui, ja veli nousi jaloilleen ja käveli ulos, auto oli odottamassa portin ulkopuolella, ja se vei hänet lentokentälle, lentolippu oli ilmestynyt taskuun, ja hän lensi toiseen maahan.
    Ne on niitä suuria ihmeitä mitä vain Jumala voi antaa niille jotka ovat ottaneet sen pelastuksen lahjan vastaan.
    Näistä molemmistä henkilöistä mm.on kirjat kirjoitettu, eivät ole ainoita kirjoja joita on olemassa.
    Elviksestä vielä, häntä kyllä palvotaan vieläkin, muistan kun Elvis kuoli v.77, sehän oli hirveä hysteeria, joku tallaantui kuoliaaksi Elviksen hautajaisissa, vieläkin käydään "pyhäin vaelluksia" Elviksen haudalla, hän on palvonnan kohde joillekkin.
    Minulla oli ilmainen lippu yhteen konserttiin, jossa esiintyi suoraan Ameriikasta"elvis" imitaattori, hän lauloi kuin Elvis, ero oikeasta ja imitaattori Elviksestä ei olisi eronnut mitenkään, yksi soittajista oli oikeasta Elviksen bändistä, nyt luin jostain että hänkin on kuollut.
    Minä tykkään hänen lauluista ja äänestä, tilasin joskus cd.n jossa hän laulaa Cospelia, en silti palvo häntä, ehkä hän viime hetkillä kääntyi Jumalan puoleen, ja laulaa nyt ikuista ylistys laulua Jumalan luona.
    Jostain syystä minä sain kuuluisan valokuvan jossa Elvis taitaa olla 3 vuotias, annoin sen nuorimmalle tyttärelle, joka on muotokuva piirtäjä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi ja mielenkiintoisista tarinoista! Minäkin olen ollut Elvistä imitoivan laulajan konsertissa. Siinäkin yhtyeessä soitti sama henkilö, joka soitti aikoinaan myös Elviksen yhtyeessä. Laulusolisti oli tummaihoinen. Liekö ollut sama konserttikiertue kyseessä - konsertista on jo useampi vuosi aikaa. Ja kyllä oli niin Elviksen kuuloinen, että jos olisi silmät kiinni kuunnellut, niin Elviksestä olisi mennyt.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!