 |
| Gabriel Korpi: West Endin tytöt ja Täydellinen päivä |
Ei kahta ilman kolmatta ja sitä kolmatta odotellessa. Toivottavasti odotus palkitaan, vaikka odottavan aika tunnetusti onkin pitkä. Mutta hyvää kannattaa jäädä odottamaan. Sillä minä todellakin ihastuin Valoon, entiseen poliisiin ja nykyiseen vanhan tavaran kauppiaaseen, jonka veri vetää vanhojen hommien ääreen. Yleisön pyynnöstä ja vähän ilmankin.
Valo Kurki nappaa lukijansa matkaan 90-lukulaiseen Helsinkiin. Kirjan kirjoittaja Gabriel Korpi kuljettaa päähenkilöään letkein askelin, joissa kuitenkin on poljenta kohdallaan. Kappaleet ovat iskevän lyhyitä ja pidän erityisen paljon kappaleiden taiturimaisesta lopetuksesta, kun viimeinen lause, kysymys tai tilanteen kuvailu jää leijumaan ilmaan kuin savukkeesta imaistu ja kevyesti takaisin ilmaan puhallettu savupilvi, kuin kiusaamaan ja avaamaan savuverhon lävitse tapahtumia seuraaviin näytöksiin.
Tunnelma on yhtäaikaa hämyisä ja silti turvallisen tavallinen ja arkinen. Lukijan mielikuvitukselle jää runsaasti tilaa muodostaa näkymiä ja antaa tarinan henkilöille kasvonpiirteet. Hyvänen aika, Valo muistuttaa läheisesti tuntemaani samannimistä herrahenkilöä, enkä pääse eroon tästä tunteesta eikä se haittaa. Minä pidän oman elämäni Valosta, mutta kiinnyn kirjan Valoon sivu kerrallaan aina vain enemmän, kun hänen oman elämänsä koukerot alkavat suoristua ja niistä alkaa löytyy aineksia myös rikostarinan rinnalla kulkevaan Valon oman elämän tarinaan.
Sillä se, jos mikä, on viihdyttävää ja koukuttavaa, kun kirjassa on useiden tarinoiden polkuverkosto, joka kulkee limittäin, lomittain, rinnakkain ja toisiinsa yhtyen. Kun henkilöt kasvavat mittaansa niin, että heistä tulee pikkuhiljaa kokonaisempia ja inhimillisempiä.
Dialogi on uskottavaa ja hauskaa. Huumori on yhtäaikaa kuivan toteavaa ja älykästä, ei välttämättä heti aukeavaa, vaan vaatii oman oivalluksensa. Kliseitä ei kirjoista löydy, korkeintaan sarkastiseen huntuun kääriytyneinä. Teksti on mukavan soljuvaa ja selkeää, lauseet ovat lyhyitä ja koruttomia, mutta kirjailijalla on tekstiinsä vahva ote niin, että lukija pysyy imussa. Jokin jännä juttu siinä on, miten niin vähäeleisesti saa luotua tiiviin tunnelman. Dialogeissa on sellaista iskua, että monta kertaa lukiessa tulee mieleen sanoa kirjailijalle: "Miten keksitkin!"
Hyvässä kirjassa pitää olla alun koukku, joka nappaa mukaansa. Kirjan pituisen matkan mielenkiintoa ylläpitävä jännite ja loppumetreillä vielä yllättävä käänne ja lopun ekstrayllätys. Kaikki nämä löytyvät. Mitä muuta sitten kaipaisikaan - paitsi tietysti jatkoa!
P.S. Minulla kävi mieletön tuuri, kun osallistuin kirjailijan järjestämään kirja-arvontaan, jonka voitin! (En oikeasti koskaan voita mitään!) Ja toinen yllätys osui kohdalle, kun posti toi voiton paketissa kotiin - ja paketista löytyikin molemmat kirjat.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Onhan se kiva yllätys kun jotain voittaa, se on kuin kanferia, jota meille lapsena annettiin 2 tippaa sokeripalaan.Uskottiin että se toi iloa kaikkeen oloon.
VastaaPoistaMä olen saanut 5 kertaa palkintoja valokuvistani, joita silloin tällöin olen läjetellyt, myös cm tuotepaketin ja viimeksi hyvän mielen tuote paketin, en ole odottanut mitään saatavani. Mies taas on saanut mukaviakin summia, kun pelaa tietsikalla päivät, mutta raha on niin liikkuvaa sorttia, että käyttöä sille löytyy heti.(pelihimoa ei silti sillä ole.)
No nyt meni raiteiltaan.
Luin ja katsoin kaikki teidän postaukset, kylläpä oli mielenkiintoista, ja herkullisia ohjeita, sanoisin että paras blogi mitä tiedän, siellä on asiaa joka lähtöön.
Kiitos kommentistasi! Ja palautteestasi 🥰 Kiitos, kun olet lukijamme! Ja kiitos myös kaikille muillekin lukijoillemme! Me tosiaan kirjoitamme postauksia monista aiheista, kun meitä niin monet asiat kiinnostavat! Olisi ollut vaikea valita joku yksittäinen aihealue, josta blogata. Niinpä kirjoitamme lähes kaikesta, mitä mieleen juolahtaa tai mikä kulloinkin kiinnostaa.
PoistaAina se voitto ilahduttaa, ja varsinkin silloin, jos se tulee jostakin omasta ansiosta. Niinkuin esimerkiksi sinun saamat palkinnot ottamistasi valokuvista!
Minä muistan, että meillä oli lapsuuden kodissa kamferipullo ja sain joskus sitä nuuhkaista, vaan en maistaa. Sokeripalaan aikuiset laittoivat pari tippaa ja sitten imeskelivät kaikkiin vaivoihinsa. Vieläköhän sitä ihmelääkettä myydään?
Vaikuttaa taitavasti kirjoitetuilta kirjoilta. Pidän samoin kuin sinä monen henkilön juonen lataamista rinnakkain ja yhtyen. Sanotaanko sitä näkökulmatekniikaksi? Pidän myös pelkistetyistä lauseista. Ilo lukea.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Ainakin minun mielestäni kirja oli taitavasti kirjoitettu. Teksti oli sujuvaa ja dialogit aidon oloisia.
PoistaNäkökulmatekniikka saattaa olla sellaista, että kirjan kertojaminä vaihtuu esimerkiksi eri kappaleissa. Se on mielenkiintoinen tapa kirjoittaa tarinaa. Vähän niinkuin oikeassa elämässäkin, samasta asiasta voi syntyä hyvin erilainen näkemys riippuen kuka kertoo. Tässä kirjassa kertojaminä ei vaihtunut, vaan henkilöille oli ikäänkuin ulkopuolinen kertoja ja henkilöistä kerrottiin hänenä ei kertojaminänä. En tiedä onko sille tavalle kertoa jokin oman nimityksensä.
Minäkin tykkään lukea pelkistettyjä, ytimekkäitä lauseita. Itse olen kirjoittaessani rönsyilevä ja maalaileva. Tai niin ainakin kuvittelen olevani.