Tämä on ehkä väärä otsikko ja näkökulma. Mutta meidän pihapiirissä ainakin on linnusto monipuolistunut. Johtuneeko siitä, että ilmaston lämmetessä ennen etelämpänä pesineet lintulajit siirtyvät pikkuhiljaa pohjoisemmaksi.
Ehkä asian havaitsemiseen on myötävaikuttanut uusi sovellus, jonka voi puhelimeen ladata ja tallentaa sen avulla lintujen ääniä ja tunnistaa niitä.
Sovellus onkin ollut ahkerassa käytössä. Välillä on pitänyt keskellä yötäkin pompata sängystä ja tallentaa jonkun visertäjän laulua. Kuten viime yönäkin.
Ihan TV-uutisissakin oli juttu siitä, kuinka peipposet ja pajulinnut ovat vähentyneet. Se on kyllä täälläkin huomattu. Peipponen, lempilintuni.
Tänä kesänä on sen sijaan kuunneltu kahtakin uudempaa laulajaa. Toinen on mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) ja toinen on laulurastas. Mustapääkertun latinankielisen nimen lisäsin tuohon sen vuoksi, kun Sylvian joululaulussa on kyse juuri mustapääkertusta. Sekin asia tuli nyt selväksi mustapääkerttua googlettaessa.
Äitini lempijoululaulu oli Sylvian joululaulu. Se ei kuitenkaan johtunut linnusta eikä kaipuusta Välimeren suunnalta pohjoiseen. Hänen nuorena kuolleen isosiskonsa nimi oli Sylvi ja luulen, että hän piti laulusta sen vuoksi. Muisteli samalla menehtynyttä siskoaan ja saattoi siitä samalla vähän liikuttuakin.
Laulurastasta luulin ensin satakieleksi, tosin pikkuriikkisellä varauksella. Netistähän niitä eri lintujen lauluja on voinut kuunnella jo pitkään, mutta tuollaiset moniääniset visertäjät on vaikea erottaa toisistaan. Sovelluksen avulla se osoittautui laulurastaaksi.
Laulurastas omien säkeistöjensä seassa matkii muita lintuja. Tämä meidän nurkilla oleileva yksilö pistää välillä joukkoon vähän talitinttiä ja joskus käkeäkin.
Käkikin on tänä kesänä kukkunut jossain lähimaastossa. Muistan joskus lapsena kuulleeni, että jos käki tulee pihapiiriin, tietää se kuolemaa. Ja jos harakka tulee pihalle, on odotettavissa tulipalo. No meillä hyppii useinkin pihalla harakoita, eikä talo ole vielä palanut.
Muutamana kesänä on näillä kulmilla kuulunut myös punakylkirastaan laulua. Siinä menikin tovi, ennen kuin sain selville, mikä lintu oli kyseessä. Silloin ei ollut vielä edellä mainittua sovellusta.
Neljäs uutuus on varpuspariskunta, joka rakensi pesänsä autotallin edessä olevan katoksen kulmalla sijaitsevan pylvään päälle. Rohkea mutta nerokas valinta. Rohkea lähinnä sen vuoksi, että paikka oli kuin tyrkyllä oraville, joita vilistää täällä jatkuvasti. Nyt kesällä kuitenkin vähemmän, nekin ovat varmaan pesimässä jossain kauempana asutuksesta.
Muokattu 12.7.: aikaisemmin kesällä olin näkevinäni puukiipijän, joka kipitteli rantakoivun runkoa ylös. Nyt sain asian todennettua myös kännykän sovelluksella.
Talvella oravat olivat suorastaan riesaksi. Ne tulivat ullakolle jostain pienestä kolosesta ja olivat jemmanneet sinne auringonkukan siemeniä lintujen ruokintapaikalta. Tällä tontilla loppui lintujen talviruokinta siihen. Ja niin häipyivät oravatkin.
Vaikka orava on söpö, se ei ole muuta kuin vähän rottaa söpömpi, mutta tuhoeläin yhtälailla. Omakoti- ja rivitaloasujan ei pidä niitä päästää rakennukseensa sisälle eristeitä repimään ja ulostamaan niiden sekaan.
Kuvat: Wikipedia
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!