Vitun ruma

Kuuntelin Bookbeatista Katri Norrlinin ja Nelli Kentän kirjan Vitun ruma. Lukijana Karoliina Niskanen.

”Nelli Kenttä on valokuvaaja, toimittaja ja sosiaalisen median sisällöntuottaja. Hän työskentelee musiikkimedia YleX:ssä musiikkitoimittajana ja valokuvaajana sekä on intohimoinen visuaalisten kokonaisuuksien, feminismin ja esittävän taiteen ystävä.

Katri Norrlin on toimittaja, juontaja ja someammattilainen. Norrlin työskentelee vuoden musiikkimediaksi useasti valitussa YleX:ssä musiikkitoimittajana eri alustoilla –kuten palkitulla Youtube-kanavalla –ja vaikuttaa muutenkin Suomen musiikkikentällä. Hän on visuaalisuutta rakastava popkulttuuritietäjä ja tanssinohjaaja, jonka tekemistä ohjaa tasa-arvon edistäminen.

Somen takia koen itseni päivittäin iljettäväksi.”

Kuinka paljon sosiaalinen media vaikuttaa ulkonäkösuhteisiimme? Miksi oma keho hävettää? Miltä näyttää uskottava ihminen? Kuka oikeastaan hyötyykään kauneusihanteista?

Sosiaalinen media luo ulkonäköpaineita ja maailma tuntuu usein pyörivän ulkonäön ympärillä. Vitun ruma on visuaalisesti vaikuttava, ajatuksia herättävä, monipuolinen ja tarkkasilmäinen kirja ulkonäöstä sosiaalisen median aikakautena. Samaistuttavia ajatuksiaan kirjassa on jakamassa muun muassa BEHM, Tuure Boelius, Ina Mikkola, Jesse Markin, Kasmir, Maiju Voutilainen ja Sini ”Papananaama” Laitinen. Heidän ajatuksiensa lisäksi kirjassa kuuluu kirjailijoiden, sekä sosiaalisessa mediassa omia mietteitään ja tarinoitaan jakaneiden ihmisten ääni.

Kirjan tarkoituksena on saada lukija pohtimaan, miten keinotekoisia ja epäreiluja kauneusihanteet ovat ja olemaan armeliaampi itseä kohtaan. Luettuasi tämän kirjan, jätät toivottavasti myös kommentoimatta jonkun henkilön ulkonäköä.”

Edellinen teksti ja kirjoittajien esittelyt on kopioitu kirjan kustantajan Into Kustannus Oy:n nettisivuilta.

Tekstissä on kuvattu kirjan sisältö niin osuvasti, että oli pakko kopioida se suoraan tähän. 

Näin mummoikäisenä ja ”täysi-ikäisyyttä” lähentyvänä täytyy vaan huokaista ääneen ja ihmetellä, että hohhoijaa. Ja voivoi meitä naisparkoja. Ainako vaan se ulkonäkö on se asia, joka aiheuttaa traumoista pahimmat varsinkin nuorille naisille. 

No niinpä, kun jatkuvasti tulee uusia naispolvia suremaan samaa asiaa. Ihmiskunta ei koskaan opi. Ja tuntuu, että tämä ulkonäköasia on koko ajan menossa vain pahempaan suuntaan. 

Silloin kun minä olin nuori (heh), oli ulkonäköpaineita varmasti myös, mutta kyllä ei olisi tullut mieleenkään arvottaa kanssaeläjiä noin rankasti, sanomalla jotain toista ”vitun rumaksi”. 

Ylipäätänsäkin kaikenlainen oli vähäisempää, ellei suorastaan olematonta. No, jos ei ollut viimeisimmän muodin mukaisia kamppeita päällä, kuten esimerkiksi itselläni onneksi ei ollut, ei päässyt/joutunut ”piireihin”, enkä mihinkään sellaiseen olisi halunnutkaan. Muut asiat olivat tärkeämpiä. 

Kirjan kirjoittajat ovat kolmekymppisiä naisia joten hekin lienevät jo ohittaneet sen pahimman ulkonäkökeskeisen iän. Toisaalta he ovat kuitenkin sen verran nuoria, että vielä muistavat siihen liittyviä asioita omalta kohdaltaan. 

Kirja oli silti mielenkiintoinen, vaikken itse ehkä kuulukaan varsinaiseen kohderyhmään. Mielenkiinto syntyi ihan muista syistä, jonka jotkut lukijoista varmasti arvaavat, mutta en avaa sitä tähän enempää. 

Eräs Bookbeatissa kirjasta arvionsa esittänyt vei niin sanotusti jalat suustani kirjoittaessaan, että: 

”Todella mielenkiintoinen ja hyvä. Toimisi varmaan paremmin luettuna, välillä itse ainakin menin sekaisin, että ketäs tässä nyt haastateltiinkaan ja oliko tämä nyt kirjoittajan vai haastateltavan mielipide.”

 

Allekirjoitan edellisen mielipiteen täysin. Kuunnellessa havahduin toisinaan miettimään, että kuka puhuu ja kenestä. Kunnes lopulta päättelin, että jonkun haastateltavan suulla nyt puhutaan. Oma vaikutuksensa on ollut tietysti sillä, että kuuntelen äänikirjaa yleensä juuri ennen nukkumaanmenoa, jolloin siitä muutenkin vähäisestä aivo- ja muistikapasiteetista on enää murto-osa käytössä, suurimman osan ollessa joko päivän askareista ylirasittunut tai peräti menossa kohti höyhensaaria. Eli edellä mainittu ei ole sinänsä kirjan syytä. 

Teksti ja kieli ylipäätään oli hyvää ja mukaansatempaavaa, mutta kaiken kaikkiaan aihe huomioiden mummoikäisen makuun tietenkin liian ”nuorisolaista”. Ja ikävä kyllä, teksti sisälsi sanoja ja asioita, joista en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä. Mutta sehän kuuluu asiaan. Mies- ja naispolvet vaipuvat unholaan. 

En väitä, että omakaan ulkonäkö olisi täysin merkityksetön asia. Treenaan ja liikun ja rajoitan sitä, mitä suuhuni pistän. Mutta enemmänkin terveyden ja hyvän olon kuin ulkonäön vuoksi. Mutta ehkä siinä vähän ulkonäkökin puolivahingossa kohenee, kun tuntee itsensä pirteämmäksi ja hyväkuntoisemmaksi. Se on pitänyt jo hyväksyä, että laardi ei tietyistä paikoista lähde, vaikka päällään seisoisi. Ja tukka harmaantuu, naama roikkuu ja joku muukin paikka.

Tunnen syvää kunnioitusta niitä ikäihmisiä kohtaan, jotka jaksavat huolehtia itsestään ja liikkumisestaan, kuten esimerkiksi Siiri Rantanen ja monet muut. Tällä viikolla kuntosalilla oman PT:ni ohjauksessa näin itseäni varmaan kymmenen vuotta vanhemman rouvan, joka pisti menemään etunojapunnerruksia kuin tyhjää vaan. 

Kun Katri ja Nelli vähän ikääntyvät, niin huomio siirtyy heilläkin toivottavasti muihin asioihin. Ihminen on kaunis minkä ikäisenä ja -näköisenä vain ja siitähän kirjassakin oli kysymys.

Kuva: suomalainen.com

Tekstilainaukset: intokustannus.fi, Bookbeat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman tekijän lupaa on kielletty.