Imelda Marcosin tapaan

Kuvissa olevat kengät eivät liity tapaukseen.

Talvi kiristää otettaan koko ajan. Varvastossut on pitänyt viskellä varastoon jo aika päiviä sitten. Ja etsiä tukevampaa tallukkaa tilalle. 

Mielelläni kulkisin tennarin tyyppisissä kengissä mahdollisimman pitkään, tiedättehän ne mustat kangaskengät, joissa on valkoiset pohjat. Ja jotka eivät muutaman käyttökerran jälkeen ole enää niin valkoiset. Suutareilla on muuten myynnissä ihan siihen tarkoitukseen valmistettua puhdistusainetta. 

Kun mittari alkaa näyttää pakkasasteita, on pakko siirtyä talvikenkiin. Tässä iässä ei enää huojuta menemään millään korkeakorkoisilla saapikkailla, niin kuin joskus 70-80 -luvuilla on tullut tyhmyyttään tehtyä. Siitä(kään) ei ollut mitään hyötyä. 

Viime viikonloppuna aloin kyörätä loppujakin kesäkenkiä varastoon ja aioin hakea lähemmäksi sieltä kaikki talvikengät, joilla arvelin olevan eniten käyttöä. Mietin samalla mielessäni, että monetkohan talvikengät siellä on ja onkohan niille kaikille potentiaalista käyttöä? Arvelin, että ehkä niitä on noin kuusi paria.

 

Ette ikinä arvaa monetko talvikengät löysin. Jos ei edes lasketa hiihtokenkiä, joita on kahdet, vaikka en edes hiihdä. Eikä lasketa kaksia lyhytvartisia kumisaappaita. Voihan niitäkin joku pitää talvikäytössä. 

Niitä oli kaikenkaikkiaan neljätoista paria! Kaikki eivät suinkaan ole uusia, vaan vanhimmat niistä on hankittu ehkä 15 vuotta sitten. Uusimmat ehkä pari vuotta sitten. Mutta yksiäkään en heittäisi pois tai laittaisi kiertoon, koska kaikilla on aikansa ja käyttötarkoituksensa. 

Hävettää ihan kertoa tämä. Mutta voihan olla, että jolla kulla on vielä enemmän. Sitä paitsi nyt ainakin näyttää siltä, että siinä on minulle talvikenkiä loppuelämäksi. 

Pitkävartisia saappaita on kolmet. Yksissä on vähän korkoa ja niillä kipitellään esimerkiksi teatteriin. Matalakorkoisia pitkävartisia saappaita on hyvä käyttää pakkaskelillä ja varsinkin silloin, kun on paljon lunta. 

Oikein paksut ja lämpimät ja vielä goretexiä sisältävät nilkkurit vedän jalkaan, jos menen katsomaan esimerkiksi tiettyjä hiihtokilpailuja, jotka näillä kulmilla pidetään vuosittain. Se on kyllä hyvin epätodennäköistä (siis että menen sinne seisomaan ja pitkästymään).

Talvilenkkareita ja muita nilkkureita voi käyttää pyöräillessä talviaikaan. Siihen hommaan ei sovi kovin laajalestiset kengät, jollaiset esimerkiksi Kuomat ovat, vaikka ne ovat muuten hyvät. Niiden ”telaketjupohjat” tarttuvat ikävästi kiinni pyörän polkimiin. 

Kyllä tänä päivänä porskutetaankin yltäkylläisyydessä. Silloin kun minä olin lapsi, ei hiihtomonojen lisäksi ollut kuin yhdet talvikengät ja nekin oli peritty käytettynä joltain isommalta serkulta tai tuttavaperheen lapselta.

Ja jos joku ei muista, kuka kumma on Imelda Marcos, niin kerrotaan vielä, että hän oli poliitikko ja Filippiinien itsevaltaisen johtajan Ferdinand Marcosin vaimo, joka oli hurahtanut kenkiin. Tiettävästi niitä oli hänellä tuhansia pareja. Ihan samaan en pysty. Jos pystyisin, pitäisi kenkiä varten rakentaa oma talo.

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.