Kuuntelin BookBeatista Mika Aaltolan uutuuskirjan.
Kirja perustuu kirjoittajansa päiväkirjamerkintöihin alkaen viime vuodesta tämän vuoden kesään. Tavan talliaiset kuten minä, emme uskoneet ** näjän hyökkäävän naapuriinsa ennen kuin se oli totta ja silmiemme edessä.
Mutta Aaltolan kaltaiset asiantuntijat pitivät asiaa selvänä jo aikoja sitten.
Aaltolan asiantuntemusta ja ”steriiliä” faktojen perkaamista ei voi kuin ihailla. Siinä on ihminen oikeassa paikassa! Lisäksi hänellä on psykologin koulutus, mikä vaikuttaa ja ilmiselvästi sen huomaa kirjassakin.
Samoja asioita tietenkin toistuu kirjassa, mutta se on selviö, kun teksti perustuu lähes päivittäisiin ajatelmiin, mitä hän on kirjoittanut muistiin.
Pidin Mika Aaltolaa potentiaalisena presidenttiehdokkaana jo kauan ennen kuin siitä julkisuudessa oli puhetta.
Ilmeisesti itse hän ei ole presidentin hommasta kiinnostunut, vaan tuumaa, että se on ”kyinen pelto kynnettäväksi”, niin kuin hän on kirjassakin maininnut jostain muusta asiasta. Tai sitten on kyse presidenttipelistä. Miksikäs ei kyvykäs ihminen haluaisi jättää itsestään pysyviä jälkiä Suomen historiaan.
Kirjan muodossa tämä ulkopolitiikan ja historian vatvominen voi olla puuduttavaakin, mutta kuunneltuna oli oikein mielenkiintoista. Samalla sain kudottua vauvanpeittoa lapsenlapselle sekä 20x20 cm kokoisia ruutuja ukrainalaisille vauvoille paikallisiin lastenkoteihin lähetettäviksi, joista äidit kokoavat peittoja lapsille.
Suosittelen tätä kirjaa vahvasti. Siinä on hyvää tietoa historiasta sekä nykyisyydestä, Ukrainan tilanteesta nyt sekä vähän myös tulevaisuuden spekulointia.
Kuvat: Suomalainen kirjakauppa.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!