lauantai 4. kesäkuuta 2022

Kevät löysentää nyörejä


Kevät toi, kevät toi muurarin,

Kevät toi, kevät toi maalarin,


Ja omakotiasujalle ja miksei muillekin, rahanmenon. Joka kevät tulee havainneeksi sen, että kulutus lisääntyy. Vaikka mitään tavallisesta poikkeavaa ei edes ole hankkinut. Paitsi kukkia.

No, postasinpa taannoin, kuinka muijat kävivät ostelemassa kesäkukkia. Eikä se kukkien ostelu siihen loppunut. Esikoistyttären ja hänen anoppinsa (eri muijat kuin viimeksi) kanssa tehtiin jo toinen retki toiselle puutarhalle ja taas osteltiin kesäkukkia niin, ettei kukkien lisäksi autoon meinannut enää muijat mahtua. 



Siltä reissulta tuli mukaan kesäkukat neljään pitkulaiseen altakastelulaatikkoon etupihan puoleisten ikkunoiden alle. Kaksi pinkkiä verbenaa ja yksi valkoinen lumihiutale jokaiseen laatikkoon. Näiden istutuskuoppiin laitoin mykorritsaa, jota bloggaaja suositteli Sarin puutarhat -nimisessä blogissa, joka blogi löytyy blogiluettelostamme.



Laatikot ovat liian lyhyet noihin takorautaisiin telineisiin, mutta silloin kun ne piti ostaa, ei ollut pitempiä saatavilla. Nämähän eivät ikuisia ole. Kun muutaman vuoden niiden kanssa läträä, niin eiköhän ne siitä rikki mene, niin saa hankkia uudet tilalle. Yksi on jo lupaavasti murentunut toisesta päästään.  

Tänään äidyin lopulta hankkimaan viime syksynä tehdylle terassille pari kukkalaatikkoa. Olen todennut, että samettikukka on niitä harvoja, jotka viihtyvät paahteessa, eivätkä pistä pahakseen, vaikka välillä tulisi vettä kaatamalla. Jostain syystä en pidä (lue: en voi sietää) keltaisista ja oransseista samettikukista. Punaisista sen sijaan pidän. Ne muistuttavatkin vähän ruusua.

Muistin, että Prismassa oli myynnissä sopivan kokoisia kukkalaatikoita. Sinne siis. Alunperin lähdin oikeasti ostamaan gluteenitonta makaronia, mutta matkalla tuli mieleen tämä kukkalaatikkoasia. Samalla toin säkillisen multaa ja yllättäen paikallisessa Prismassa oli myös kesäkukkien taimia. 

Ostin ja istutin ensin yhden laatikollisen punaisia samettikukkia ja levitin loput ylijääneestä mullasta perennapenkkiin. Sitten tuumattiin Isännän kanssa, että oikeastaan näyttäisi paremmalta, jos niitä laatikoita olisikin kaksi. No taas autoon ja samanlainen setti Prismasta mukaan.  


Prismassa oli myös kesäkukka-amppeleita ja melko edulliseen hintaankin vielä: 13,95€/kpl. Puutarhalla ne maksoivat melkein kaksinkertaisesti, mutta olivat kyllä kaksinkerroin isompiakin. 

Ihana amppelikukka on diana, joita puutarhalla oli ainakin kolmea erilaista punaisen sävyä. Prismassa oli kirkkaan punainen diana, joka oli tosi kaunis.


Enempää en nyt kesäkukkiin aio investoida, mutta ensi kesää ajatellen täytyy pitää mielessä tuo kirkkaanpunainen diana. Tähän mennessä on kesäkukkiin ja oheistarvikkeisiin mennyt summa, joka alkaa kakkosella ja lähentelee kolmosta. Jos puiset kukkalaatikot lasketaan mukaan, niin kolmonen ylittyy. No ovathan laatikot kuitenkin monivuotiset. Ensi keväänä pistän harkintaan hankkia ainakin osan kukista taimina ja kasvatan ne itse. Mykorritsasta näyttää olevan hyötyä ainakin lumihiutaleelle, joka on pyrähtänyt nopeaan kasvuun.

Parina keväänä olen kasvattanut amppelikukat pienistä taimista itse. Ostanut siis puutarhakaupasta taimet ja hoitanut ja leikellyt niitä koko kevään helmi-maaliskuusta alkaen ja istuttanut isompaan multaan niiden kasvaessa ja lopulta amppeliin. 

Itse kasvattaen amppelikukista tulee komeita, mutta ne aloittavat kukinnan vasta juhannuksen jälkeen. Mutta ne kukkivatkin sitten pitkälle lokakuuhun saakka. Vasta yöpakkasten tultua ne täytyy hävittää. 

Puutarhalta ostetut amppelit alkavat ränsistyä ja lopetella kukkimistaan usein jo elokuun puolivälissä. Ja niinhän niiden pitääkin, jotta tilalle voidaan taas myydä kanervia ja muita syysistutuksia.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 




3 kommenttia:

  1. Lohdullista tietää, etten ole ainoa, johon tämä "puutarhahulluus" joka kevät iskee! Tänä vuonna ostin tosin vaaleanpunaisten kielontaimien lisäksi hyötykasveja, kuten muutaman hunajamarjan taimen ja ekaa kertaa viljelemme myös parsaa tontilla! Saapa nähdä, jos jo ensi vuonna saisi niistä satoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Kyllä titä puutarhahulluutta on keväisin liikkeellä. Elokuussa ei aihe enää kiinnosta läheskään niin paljoa. Vaaleanpunainen kielo on varmaan ihana! Onko siinä samanlainen tuoksukin kuin perinteisessä kielossa? Lähtikö se hyvin kasvuun?

      Poista
    2. En osaa vielä tuoksusta sanoa mitään, kun eivät ole vielä maan pinnalle pulpahtaneet kovinkaan paljoa, saatika kukkineet. Raportoin varmaan blogissa sitten, kun ovat kukassa.

      Tosiaan kevään jälkeen tämäkin taimihulluus alkaa laimeta, onneksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!