Sus' kutsui runoilemaan blogissaan Sus' ulvoo. Tästä linkistä pääset kurkkaamaan runotorstain postauksen: Runotorstai - zen
Oma runoni tässä alla!
Olen maa, ja olen puu.
Olen puussa kasvava lehti ja tuuli, joka sitä heiluttaa.
Olen ilma, jota hengitän ja hengitys, joka palaa ilmaan.
Olen aurinko, kuu ja tähdet.
Olen valo ja pimeys.
Olen yhtä ympäröivän maailman kanssa. En tiedä mistä alan ja mihin lopun. Olen kaikkialla enkä missään. Hengitän ja sykin samaan tahtiin kaikkeuden kanssa.
Kaikkeus on minussa. Minä olen kaikkeus.
Aamen.
Eikun zen.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Loppuosa pelasti tämän keskinkertaisuuden merestä loistokkuuden lampeen!! Tykkään!! Kaikkeus... jos olisi pohjanmaalta niin olisiko lakeus kaikkeus? ;DD
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaMinunkin mielestä loppuosa kruunasi tämän runon.
Olisihan tässä vielä hiomista, mutta näin mentiin nyt tällä kertaa.
Kaikkeudesta ja lakeudesta, se voi olla noin kuten kirjoitat. Kun itselle se oma lähiympäristö, metsä ja kotijärvi on tavallaan se kaikkeus, niin kuvittelisin, että pohjanmaalaisille se voisi olla lakeus. Tämä myös on jännä asia. Miellyttääkö ihmistä eniten sellainen luonnonmaisema, joka on tuttu esim.lapsuudesta. itselle mieluisin on sellainen maisema, jossa on vaihtelevuutta, mäkiä ja notkoa vuorotellen.
Soljuvaa kuin laulun sanat... taisi jäädä korvamatokin... ainakin päässäni soi nyt koko ajan: "Olet ilma jota hengitän.... kesäisiä mielekkäitä tekosia/olosia eloosi!!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja kehuista!
VastaaPoistaKesäpuuhien parissa on mennytkin muutamia päiviä ja metsälenkkejä tehden. Linnunlaulua kuunnellen ja raikasta ilmaa hengitellen. Se on myös ihan zeniä.