Julma kaalilaatikko ja runebergintorttu

Pyöräytin alkavan viikon lounaiksi perinteisen kaalilaatikon. Silmäilin netissä olevia ohjeita ja minun noudattamani (päästäni) muistuttaa lähinnä K-Ruokasivuilla olevan kaalilaatikon ohjetta. 

Valion ohjeessa neuvotaan tietysti tunkemaan kaalilaatikkoonkin ruokakermaa. Ja maitojuomaa. Ja kananmunia. Ei missään tapauksessa, ne eivät kuulu kaalilaatikkoon. Minun mielestäni. Samoin kuin kerma ei kuulu valkosipuliperunoihin. Kermaperunat on erikseen.

Ostin ison kaalin, 1,8 kg ja harmikseni sitä kyssäkaalia ei enää kaupassa ollut. Kuten aikaisemmassa postauksessani kerroin, siitä saisi voimakkaan kaalin maun kaalilaatikkoonkin. Ja minusta kaalilaatikon pitää maistua ennen kaikkea kaalilta.

Mitä se lohturuoka muuten on? Yhdessä netin otsikossa ihasteltiin, miten kaalilaatikko on ihanaa lohturuokaa. Itse asiassa todellakin ärsyttää tuollainen sana. Kaalilaatikko on niin perushuttua kuin olla voi. Kuka sitä nyt suruunsa söisi? Ja pitääkö ylipäätään syödä ”lohdutukseksi”? 

Jos söisin suruuni, vetäisin jotain kunnon mättöä, esimerkiksi paketillisen jäätelöä tai muutaman kappaleen nyt niin ajankohtaisia runebergintorttuja. Kirjoitetaanko se muuten isolla vai pienellä kirjaimella? Yhteen vai erikseen? Luulisin, että pienellä ja yhteen. Jos kirjoitettaisiin isolla, se olisi silloin jonkun tietyn Runeberg-nimisen henkilön omistama torttu.

Jauhelihaksi ostin vähärasvaista naudanjauhelihaa JA nauta-sikajauhelihaa. Siinä on käsittääkseni enemmän nautaa kuin sika-nautajauhelihassa. Oli tämäkin aika rasvaista. Siivilöin vähän rasvaa pois. Mutta sika kuuluu silti kaalilaatikkoon kuin tähdet taivaalle. 

Kaalisuikaleet keitin lihaliemessä ja säästin kaiken keitinveden. Keitin siinä samassa liemessä seuraavaksi riisit (4dl) ja loput keitinvedestä kaadoin laatikon päälle ennen uuniin laittoa. Kolme sipulia viipaloin ja kuullotin. Pilkoin mukaan myös kaksi valkosipulin kynttä. Mausteina käytin suolaa, mustapippuria, meiramia ja yrttisekoitusta sekä muutaman kokonaisen maustepippurin. Loppusilaukseksi vielä pieni loraus siirappia. 

Lumitöissä kolme tuntia uurastanut Isäntä kurkisti laatikon kokoamisvaiheessa keittiön ovesta ja totesi murteellaan korostetusti, että: ”Juluma kaalilaatikko”. Ja jatkoi: ”Voi maalima! Smör world!” Julma tarkoittaa hänen synnyinseutunsa murteessa suurta, isokokoista. Kaikkea ei tietenkään syödä ensi viikolla, ei me mitään hevosia olla. Varmaan puolet tai kolmannes päätyy pakastimeen myöhempien aikojen lounaiksi.

Kun pistimme Ruokaboksin tilaamisen tauolle vuodenvaihteessa, täytyy nyt selviytyä itsensä ruokkimisesta alusta loppuun itse. Ensi viikolla on lihaviikko, seuraavaksi kalaviikko ja sitten kanaviikko.

Ainakaan alkuviikosta ei tarvitse miettiä mitä laittaisi ruoaksi, kun tekee viikonloppuna jotain ”julmaa”. Loppuviikosta voi jo sitten vähän säveltää tai lipsua. Pizzaperjantaita tai -lauantaita emme kuitenkaan enää vietä, koska sekin alkoi jo tympiä, vaikkei sitä vietetty kuin kerran kuussa. Lisäksi olen päätynyt siihen havaintoon, että gluteenitonta pizzaa ei saa muuten kuin itse tekemällä. 

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä