Tämä otsikossa oleva legendaarinen kysymys on alunperin tullut Paavo Väyrysen suusta siinä vaiheessa, kun hän katsoi tulleensa syrjään siirretyksi mahdollisuudesta presidentin virkaan. Tai siis silloin, kun niin tapahtui ensimmäisen kerran. Paavo oli soittanut lääkärille ja kysynyt tätä. Lääkäri oli vastannut, että kyllä voi. Pressan paikkaanhan Väyrynen on tunnetusti kokenut paloa niin kauan ja paljon, että se on välillä saanut koomisia piirteitä, mistä Väyrynen varmaan parhaiten tunnetaan. Seuraavat presidentinvaalit kun alkavat olla ajankohtaiset, niin eiköhän se Paavo taas jostain kolostaan kiipeä julkisuuteen ja presidenttiehdokkaaksi pyrkimään.
Minusta tuntui hassulta ja nostalgiselta, miten tutuilta vielä näyttivät kuvat esimerkiksi Ahti Karjalaisesta ja Johannes Virolaisesta, jotka molemmat ovat edesmenneet jo vuosia sitten. Karjalainen vuonna 1990 ja Virolainen vuonna 2000. Siihen aikaan poliitikkoja käsiteltiin mediassa silkkihansikkain ainakin verrattuna nykyaikaan. Median piirissä kaikki tiesivät Karjalaisen vakavasta alkoholiongelmasta, johon hänen uransa käytännössä kaatui lopullisesti. Vaikka hänestä piti tulla Kekkosen seuraaja. Jouduttuaan Kekkosen epäsuosioon herkkänä ihmisenä Karjalainen alkoholisoitui.
Sarjassa nähdään, miten poliitikot ja muut vaikuttajat ovat vain ihmisiä ja miten häkellyttävän avoimesti monet heistä kertovat ohjelmassa omista vaikeuksistaan ja mokailuistaan julkisuudessa ja politiikassa. Esimerkiksi jo ensimmäisessä osassa käsiteltiin laajasti Anneli Jäätteenmäen eroon johtanutta niin sanottua Irak-gatea. Jäätteenmäki toteaa jotakuinkin näin, että: ”Meillä jokaisella on omat vaikeutemme ja kriisimme. Minun kriisini näkyi suorassa tv-lähetyksessä.” Ja siitä kuullaan myös silloisen tasavallan presidentin, Tarja Halosen lausunto. Ei tarvitse yhtään epäillä, etteikö se olisi jättänyt syviä jälkiä Jäätteenmäkeen.
Tässä ensimmäisessäkin osassa oli paljon asiaa vuosikymmenten takaa tähän päivään ja esimerkiksi Katri Kulmunin esiintymiskoulutuskohuun. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea muut yhdeksän osaa mahtavatkaan sisältää.
Ainakaan ensimmäisessä jaksossa en osannut havaita mitään selvää logiikkaa, minkä mukaisesti aiheita käsitellään. No, ehkä tästä otsikossa mainitusta v-näkökulmasta. Parempi kuitenkin, että henkilöitä ja tilanteita näytetään eri vuosikymmeniltä kuin että niitä näytettäisiin kronologisessa järjestyksessä, mikä olisi aika puuduttavaa. Kansa on kuitenkin sensaationnälkäistä ja kovin vanhat tarinat voisivat karsia katsojia heti alkuun.
Kaikille poliittisesta lähihistoriasta kiinnostuneille tätä sarjaa voi ainakin suositella. Hyvää tekee myös havaita, miten päällisin puolin kovanahkaisetkin poliitikot ovat vain ihmisiä ja mokailevat siinä missä me muutkin.
Siinä on vaan se ero, että poliitikkojen mokat päätyvät lehtiin ja arkistoihin ja niitä vatuloidaan vielä vuosikausiakin jälkeenpäin. Me tavikset pääsemme helpommalla tässä(kin) asiassa.
Kuvat: Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!