Meidän Valkea kuulaamme teki vuosi sitten todella runsaan sadon. Omenia meni valitettavasti jopa kompostiin. Talvella sitten jänikset pääsivät tekemään suojaverkoista huolimatta tuhojaan ja kevättalvella jouduimme sahaamaan kaksi kaluttua isoa oksaa irti. Tästä syystä omenapuu sitten kehittikin huiman määrän pystyyn sojottavia versoja. Kukkiakin oli paljon, mutta omenia tuli "vain korillinen", joka on vallan sopiva määrä. Meidän pihallamme kaikki kasvaa ilman tuholaismyrkkyjä ja siitä huolimatta omenat ovat joka vuosi suloisia ja puhtoisia.
Tänään leivoin loppukesän ensimmäisen omenapiirakan. Saman ohjeen mukaan, jolla aina valmistuu se satokauden ensimmäinen.
Kävi sitten samaan sýssyyn kaikkien aikojen munauskin. Esikoinen tuli yllätyskylään ja ajattelin minäkin yllättää hänet ja tehdä kotiinviemisiksi hänelle oman pikkupiirakan. Se meni uuniin ensimmäisenä, jotta hän pääsisi lähtemään ajoissa kotimatkalleen. Piirakka oli uunissa paistoajan puolivälissä, kun yhtäkkiä mieleen juolahti - tuli ja leimaus - missä on mielikuvani sokerin ripottelemisesta piirakan pinnalle. Ei missään! Olinko hoitanut sen automaattiohjauksella vai mikä tilanne!
Katseeni kiinnittyi keittiön tasolla vieri vieressä nököttäviin kaneli- ja suola-sirottimiin. Piirakka äkkiä uunista ulos ja lusikalla kaapaisu pinnalta. Suolaa! No, eikö mitä - sokeria vaan perään ja takaisin uuniin.
Kerroin tietysti mitä oli tapahtunut, johon Esikoinen tuumasi, että eiköhän se silti maistu.
- Ainakin taikina oli hyvää, hän totesi, kun he olivat Kuopuksen kanssa kaapineet taikinanjämät kulhosta parempiin suihin. Niinkuin aina pieninä!
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Hups, heijaa suola. Meilläkin kasvaa kolme omenapuuta, mutta en muista niiden lajiketta. Yksi muistuttaa tuota sinun Valkeaa kuulasta. Tein myös viime sunnuntaina ensimmäisen omenapiirakan vai pitäisikö sanoa omenatortun, kun ei ollut murotaikinasta vaan ennemminkin kakkutaikinasta.Joka vuosi teen sitä. Nyt omenat menee hilloksi.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaOlisiko yksi sinunkin puistasi Valkea kuulas. Kovin montaa kotimaista vihreänkeltakuorista lajiketta ei taida ollakaan. Antonovka on toinen vihreänkeltainen omenalajike, muita en tiedä.
Sain ystävältä niin paljon omenia että tein hilloa jonkun verran,teen joskus talvella kaura-omena puuroa, omenat on makeita niin ei tartte sokeria.syötäväksi jätin, ja omenapiirakankin voisi tehdä myöhemmin, just tein vadelma-mustikka piirakan, löysin metsästä jonkin verran vadelmia, ja tulipa juolukoita kerättyä 9 litraa,on ne makeampia kuin mustikat, niitä ei taida ihmiset kerätä, saahan niistä kiisselin tai juolukkapiirakan, vaikka smoothien.
VastaaPoistaJa löytyipä hyvä puolukkapaikkakin.
Kiitos kommentista!
PoistaSinullapa on jo kertynyt monenlaista saamista. Juolukka taitaa tosiaan monilta jäädä metsään ja löytyykö niitä edes joka puolelta?
Minä olen usein tehnyt riisiomenapuuroa uunissa. Sekin on semmoinen syysherkku.
Puolukoita näyttäisi tulevan hyvin, sieniä saa haeskella edelleen.
Minulla on hyvin samanlainen piirakkaresepti sillä erolla, että laitan taikinaan 1-2 tl kardemummaa. Siinä on sitten "pakkopulla" mukana.
VastaaPoistaEn ole nähnyt meillä päin (vielä ?) missään omenia. Yleensä niitä valuu pihoista maanteille ja rintamamiestalojen vanhat omistajat tarjoavat ilmaiseksi halukkaille. Me ollaan haettu ja viety viinipullo tai kahvipaketti kiitokseksi.
Kiitos kommentistasi!
PoistaTuo kardemumman lisääminen taikinaan onkin kokeilemisen arvoinen vinkki. Laitatko sen lisäksi pinnalle sokeria ja kanelia?