Sudenkorento

"Kaikki oudosti irti on.

Kiinni saan sudenkorennon".

Katkonko siivet vai

annanko mennä?

Miksei se enää lennä.

Jähmettyy, raukka, paikalleen.

Tahtoisi kai jäädä aloilleen.

Onko se siinä edes.

Harhaako vain.

Toive ja haave.

Olenko korento itsekin.

Hetken voin levätä,

meni jo tovi.

Kiirehdin pois,

sulkeutuu ovi.

Kun mikään ei riitä,

on mentävä kovaa.

Juoksenko kiinni vai pakoon.

Mahdunko mukaan.

Huomaako kukaan.

Hukkuuko huutoni huutojen sekaan.

Maailma jatkaa radallaan.

Korennot taivastanssiaan.

Toistaiseksi ja kunnes.

Aurinko polttaa siipeni.

Lentoni lakkaa 

Siihen jään

Tahtini hakkaa

joku muu.

Kukaan ei välitä, 

ketään ei kiinnosta.

Oletko sinä, oletko siinä.

Olenko minä, 

ehdinkö olla ja elää.

***

Tekstin inspiraationa toimi Hectorin alkusanat kappaleeseen Sudenkorento. Teksti syntyi hektisessä elämäntilanteessa, jonka tunnelmia yritin kuvailla aurinkoa, "kirkkautta ja kiitosta"" kohti lentävänä ja siipensä polttavana sudenkorentona. Niin ohut ja hento on elämän lanka. Niin vahva kuitenkin toisinaan. Liiankin sitkeä. Ihmisparka venyy äärilleen ja yli.

Kuva: Pixabay

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.