Ihan yksin maailmassa.
Ihmisten keskellä ilman toista.
Poiskääntyvät katseet.
Sulkeutuvat korvat.
Selkien taakse piiloutuvat kädet.
Kukaan ei kurota kohti,
estä putoamasta
aina vain syvemmälle, kauemmas,
loitommas, pois.
Kuinka pimeää on pimeä.
Kuinka syvää on syvä,
kun olet vajonnut pohjaan asti.
Välkkyvät valot houkuttelevat luokseen.
Ei, ei ylhäältä.
Vaan pohjamudasta.
Kuori sulkeutuu.
Kuva: Pixabay
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
En kehu mutta tuosta simpukasta tulikin mieleen, minulla on upeita kuvia simpukoista meren rannalla, kun aallot pauhaa, ja kuin simpukka kauhistelisi niitä aaltoja, mutta samalla on vapaa, päästyään rannalle haukkoamaan henkeä, myös järven pohjasta on kuva, kun simpukka liikkuu eteenpäin, tarttiskohan laittaa simpukkakuvani esille,
VastaaPoistapostauksenne innoittamana, miten hyvin sopii tuo runo muutamiin simpukka kuviini, omia runoja löytyy kyllä pöytälaatikosta.
Tämä on hieno juttu, kun tekstistä tulee lukijalle jotain ideoita mieleen. Minusta simpukat ovat tosi kiehtovia, kauniita ja myös salaperäisiä. Laita ihmeessä kuvia simpukoista blogiin runojen kanssa. Olisi hauska tietää mihin kuvaasi tämän minun runo sopii.
VastaaPoistaHuomasin nyt vasta aamukasteen blogissa runon jatkumon ladosta.Kiitos se oli hieno !
VastaaPoistalato sitten romahti, se ei kestänyt katon painoa, kun suojana ei ollut peltikattoa, nykyään ei löydä latoja ilman peltikattoa.
Yksi simpukan kuva olikin tuossa blogissa, mutta laitan aforismien kera kaikki 8 simpukka kuvaa pian.
Kiitos! Runosuoni sykkii joskus vimmatusti. Kuvat ovat hyviä inspiraation lähteitä, samoin kuin aloitussanat ja kehoitus jatkaa....
Poista