lauantai 24. huhtikuuta 2021

Työpaikan kusipäät


Työpaikan kusipäät - selviytyjän opas. Robert I. Sutton. Minerva Kustannus Oy, 2018. Suomentanut Juuso Arvassalo. Alkuperäisteos: The Asshole Survival Guide.


Käytös, joka loukkaa tai ahdistaa yhtä ihmistä, ei välttämättä edes mene perille toiselle, saattaa huvittaa kolmatta tai olla hyväksynnän tai jopa kiintymyksen merkki neljännelle. 

Loppujen lopuksi ihmiset eivät muista sinua siitä, mitä sanoit tai teit. He muistavat sinut siitä, mitä sait heidät tuntemaan. 

”Opi muiden virheistä. Et kuitenkaan elä niin kauan, että ehtisit tehdä kaiken itse.”  Eleanor Roosevelt.

Jokaisessa ryhmässä on kusipää. Jos katsot ympärillesi, etkä näe sitä, se olet luultavasti sinä. 



Kaikki nämä edelliset lauseet ovat suoria lainauksia kirjasta. Miten totta ne ovatkaan! 

Ei varmaankaan ole työpaikkaa, jossa ei olisi omaa ”kiintiökusipäätä”. Joko lievempää tai vakavampaa tapausta. Jos sellainen ryhmä löytyy, jossa ei kusipäätä ole, onneksi olkoon. Tai sitten se olet sinä itse, kuten viimeisessä lainatussa lauseessa sanotaan. 

Kirjoittaja Robert I. Sutton on kalifornialaisen Stanfordin yliopiston psykologian professori. Hän on julkaissut useita johtamistaidon oppaita. 

Sutton on luokitellut neljä erilaista kusipäätyyppiä: 

Machiavellisti, joka ei edes yritä piilotella kusipäisyyttään. 

Selkään puukottaja, joka on Suttonin mukaan vaarallisin kusipäätyyppi. 

Mitätöijä, joka käyttäytyy, kuin sinua ei olisi olemassa. 

Kusipää, joka ei itse tajua käyttäytyvänsä kusipäisesti.



Professori on vuosien ajan tutkinut tunteiden ilmaisua erilaisissa organisaatioissa. Valitettavan usein työyhteisöistä löytyy ihmisiä, jotka kohtelevat toisia ala-arvoisesti. Työtovereille jää usein ahdistunut, uupunut, loukattu tai epätoivoinen olo. 

Kirjoittaja kertoo myös niin sanotusta kusipääsokeudesta, jossa uhri ei ymmärrä ongelmaansa tai aliarvioi sen vakavuutta, ei näe kuinka paljon hän ja kenties muutkin kärsivät. On tärkeää poistua tilanteesta mahdollisimman nopeasti. 

Kiusaaja, rehvastelija tai kovasydäminen nilkki on kuin paha haju. Ensin se häiritsee ja ällöttää, mutta jonkin ajan kuluttua siihen tottuu ja pian sitä ei enää huomaakaan.



Kirja on kirjoitettu tyypilliseen amerikkalaiseen tyyliin. Luetteloita ja luokitteluja riittää ja esimerkkitarinoita jos minkälaisia. Sopii se silti myös Suomen oloihin. 

Tähän lyhyeen arvioon on vaikea kirjoittaa tyhjentävästi koko kirjan ideaa. Tärkein viesti lienee se, että kusipään vaikutuspiiristä kannattaa hankkiutua pois tavalla tai toisella mahdollisimman pian. Myös omaa käytöstä kannattaa jokaisen tarkastella mahdollisimman  kriittisesti, jotta oma sisäinen ilkiö ei pääse vallalle.

 


Tämä kirja on ajankohtainen selviytymisopas vasta-alkajille ja niille, jotka parhaillaan kokevat olevansa kusipään vaikutuspiirissä tai haluavat varustautua ennakkoon sellaiseen joutumista varten. Jos olet jo päässyt pois kusipään vaikutuspiiristä, kirja saattaa turhaan nostaa esiin ikäviä muistoja ja tunteita ja saada aikaan jopa ahdistumista. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.


2 kommenttia:

  1. Tuo kirja ja muut kirjoittajan kirjat ovat tuttuja. Hän osaa kirjoittaa nasevati ja poleemisesti. Minä olen jo poistunut työpaikan kusipaäiden, joita oli kaksi, vaikutuspiiristä. Ja olen siitä äärettömän helpottunut. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kirjan voi kirjoittaa kyllä vaikka mistä.

    Olisi vaikka mitä kerrattavaa Duunista 33v.ajalta, melkein kirjan vois kirjoittaa, monta vaihdetta ja käännekohtaa, henk.kunnan vaihtumista, hoidettavista ei mitään negatiivista sanottavaa, paremminkin yksinomaan hauskoja juttuja.
    Vanhemmat työntekijät loppuun palaneita, ja se näkyy ja kuuluu.
    Proput paloi minullakin kerran, mutta aika monen kans oli mukava olla yhtäaikaa töissä.
    Huomenen tai morjestamisen sanominen joillakin tuotti vaikeuksia, mutta laitoin sen turkulaisuuden piikkiin.
    20v.oli ihana arvostava ja puolueeton pomo,sitten hän lähti pois.Työpaikka itsessään oli tosi hyvä, kodinomainen, perusarvot ja koulutukset kunnossa, puutarha, hyvä ruoka...
    Tykkäsin työpaikastani/työstä, mutta se jaksaminen eri juttu,
    onneks oli mahd.kevennyksiin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!