Maria Pettersson: Historian jännät naiset, merirosvja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja. Atena, painettu EU:ssa 2020.
What happens in the future, stays in the past.
On tunnettava historiaa, jotta voi ymmärtää nykypäivää.
Kansa, joka ei tunne historiaansa ei voi rakentaa tulevaisuuttaan.
Asian voi ilmaista monin sanoin. Tästä kirjasta voi oppia historiaa vähän toisestakin tulokulmasta kuin kouluaikaisista historian oppikirjoista.
Kirja on aivan huikea kokoelma yli sadasta jännästä naisesta, jotka ovat vaikuttaneet elämän kulkuun omalla tavallaan. Kirjoittaja on tehnyt mittavan työn kootessaan tietoa näistä jännistä naisista.
Ajatella, että vielä alle 200 vuotta sitten naisia yleisesti ottaen pidettiin aina jonkun miehen omaisuutena, lähes orjan asemassa, vailla äänioikeutta. Naisen ja miehen tasa-arvo on vaihdellut historian saatossa, välillä on menty parempaan suuntaan ja välillä taas otettu takapakkia.
Todellakin, miltähän tämä maailma näyttäisi, jos kaikkien näidenkin kirjassa mainittujen naisten osaaminen, lahjakkuus, älykkyys ja taidot olisi tunnustettu ja hyödynnetty tieteessä, taiteessa, tekniikassa ja kaikissa muissa lajeissa. Naisia sen sijaan on lähinnä miesten toimesta vangittu, suljettu mielisairaaloihin väärin perustein, pakotettu avioliittoon, tuhottu, tapettu, murhattu ja vaiennettu. Heidän saavutuksiaan ja töitään on kirjattu miesten nimiin ja muutenkin mitätöity ja poljettu.
Kirjan naiset on jaettu seuraaviin kategorioihin: tiedenaiset, hallitsijat, taiteilijat & urheilijat, aktivistit & toisinajattelijat, rikolliset & virkavalta, sotilaat & vakoojat, tutkimusmatkailijat & seikkailijattaret.
Yhteensä lähes sata historian jännää naista on esitelty kukin muutaman sivun mittaisella kertomuksella ja suurin osa kuvien kanssa. Joku nimistä kuulostaa etäisesti tutulta, mutta suurimmasta osasta en ole ikinä kuullutkaan.
Koulun historian tunneilla ei näistä puhuttu, vaan historian opetukseen oli valittu ilmeisesti suurempia linjoja ja ylipäätään miesten aikaansaannoksia. Ehkä joku näistä naisista on jossain sivulauseessa vilahtanut. Kirjassa ei tarkoituksella kerrota yhdestäkään suomalaisesta naisesta. Heistä on mahdollisesti tulossa oma kokoelmansa myöhemmin.
Yksi kriteeri kirjan sivuille pääsyssä on ollut, että henkilön täytyy olla kuollut. Kirjassa kerrotaankin historiassa vaikuttaneista naisista tosi pitkällä aikajänteellä. Joku on elänyt pari tuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua ja joku taas 1900-luvulla.
Kaikki kirjassa esiintyvät naiset eivät suinkaan ole mitään sankareita. Joukossa on rikollisliigan johtajia, huumekauppiaita, natsijohtajia, vakoojia ja merirosvopäälliköitä. Mukana on myös todella lahjakkaita tieteen ja taiteentekijöitä, joilta on kielletty kyseinen toiminta vain sukupuolensa vuoksi. Naisilla ei monessakaan maassa ole kovinkaan pitkään ollut edes oikeutta yliopisto-opintoihin.
Tosin emme voi olla varmoja, ovatko kaikki kirjassa esitellyt henkilöt syntymän hetkellä määritelty naispuolisiksi vai ovatko ehkä oikeasti olleetkin miehiä? Tai intersukupuolisia. Kirjassa kerrotaan myös sukupuoltaan vaihtaneesta henkilöstä, joka toimi toisessa maailmansodassa taistelulentäjänä ja oli perheenisä.
En ole mikään yltiöfeministi. Väkisinkin tulee silti miettineeksi, että mistä tämmöinen naisten ja heidän aikaansaannostensa vähättely johtuu. Kaikenlainen naisten rajoittaminen liittynee tavalla jos toisellakin miesten vallanhaluun ja suvunjatkamiseen liittyviin asioihin. Haluun varmistaa, että akka pysyy kotona jälkikasvusta huolehtimassa, niin että mies saa itse liehua missä lystää? Tai vaihtoehtoisesti hankkia perheelle pötyä pöytään. ”Aina raskaana ja ilman kenkiä” oli keino pitää muija kodin piirissä.
Pakkaa on nykyään jo sekoittamassa se, että naisetkin ovat päässeet vähitellen vallan kahvaan kiinni ja menestyneet muun muassa tieteissä ja taiteissa. Enää ei ole niin helppoa ilmoittaa jonkun naisen tekemää vaikkapa sävellystyötä jonkun toisen henkilön (miehen) tekemäksi, kuten kävi Mozartin siskolle. Amadeuksen itsensäkin mielestä siskonsa oli lahjakkaampi kuin hän itse.
Alle kahdessa sadassa vuodessa on onneksi tapahtunut edistystä. Ainakaan Suomessa ei taida olla enää mitään ammattia tai muutakaan puuhaa, mikä olisi lailla kielletty naisilta. Tai muilta sukupuolilta. Edistystä on kuitenkin tapahtunut melko vähän koko historian mittakaavassa. Lasikatto on vieläkin aika ehjä.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Sotilaan ammatti taisi olla viimeinen , joka vapautui myös Naisille Suomessa....
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinua voisi kyllä kiinnostaa tämä kirja. Luin vuosia sitten Kaari Utrion kirjan mikä kertoi naisen asemasta olisikohan se ollut Eevan tyttäret nimeltään en ole varma. Mutta mielenkiintoinen kirja mikä oli tutkittua tietoa. En silloin aina pystynyt lukemaan kovin paljon kerralla kun otti niin paljon aivoon se miten naisia oli aikoinaan kohdeltu. Mutta kirja tuli luettua ja ihan mielenkiinnolla vaikka pausseja piti välillä pitää 😁
VastaaPoistaHienoa että tällainen kirja on kirjoitettu. Kyllä kouluhistoria on kirjoitettu miesnäkökulmasta. Ei ole edes kunnollista arjen historiaa, sillä naisethan on siihen paljon vaikuttaneet. Tietysti on kansantiede. Kiitos kirjan esittelystä. Taidan lukea jossakin vaiheessa.
VastaaPoista