Paistotuoreena suoraan Storytelin äänikirjauunista. Olkaa hyvät ja nauttikaa!
Päivi Alasalmen dekkari Alamaailman kuningatar sai odottamani jatko-osan ensimmäisen osan loputtua sellaiseen kohtaan, että odottavan aika tuntui kovin pitkältä. Mutta onneksi, jälleen kerran, odotus palkittiin.
Kirjan lukijana tälläkin kertaa toimiva Jani Karvinen nappaa kuulijansa mukaan tarinaan sopivaan hengästyttävään tahtiinsa. Tuttu ääni palauttaa mieleen ensimmäisen osan jättämät asetelmat ja sujahdan mukaan tuttujen henkilöiden matkaan. Anun ja Hallavaisen kehittyvään rakkaustarinaan ja Häkkilinnun, Karlan sielunmaisemaan, kylmänkalseisiin aivoituksiin. Mitä ihmettä - minähän jollain oudolla tavalla pidän tästä kaikkivoipaisesta ja itsensä ylentävästä rikollisnaisestakin. Mikä itsevarmuus ja älykkyys meneekään hukkaan Karlan kulkiessa poluillaan lain väärällä puolella.
Hyvälle käy huonosti ja pahalle tätä paremmin -asetelma lataa kirjaan sellaisia jännitteitä, että kuuntelemista ei pysty keskeyttämään. Kuuntelija toivoo, että lopussa asetelma kääntyisi toisin päin. Tai oikeastaan eniten sitä, että loppu jättäisi jatko-osalle mentävän aukon.
Kirjassa kuljetetaan useampaa toisiinsa nivoutuvaa tarinaa yhtäaikaa tarinan juonensäikeiden kertaakaan katkeamatta. Herkkuja tarjotaan pitkin matkaa. Kuuntelija pääsee tirkistelemään patologin teräspedillä letkottavaa ruumiinosaa inhosta väristen ja toisaalla väristyksiä aiheuttavat päähenkilöiden fyysiset rakkaudenilmaisut ja ilmat pihalle pusertavat vihanpurkaukset.
Tarina on hurja. Päähenkilöiden luonteenpiirteiden vastakkainasettelu toimii - hyvä madonna, paha syöjätär, sisarukset. Vastakkaisuuksissa on valmiiksi luonnonvastainen ristiriita. Veri ei aina ole vettä sakeampaa. Kosto on suloistakin suloisemman tuntuinen, kun sitä janoaa ja suunnittelee aamusta iltaan.
Vanki voi olla niin monella tapaa. Vankilassa kalentereiden takana. Oman elämänsä vanki, jossa kahleet on lukinnut läheinen tai vanki itse. Vankina voi olla riippuvuuksien takia tai suojellakseen itseään tai muita. Ennemmin tai myöhemmin paha olo pakottaa murtamaan vankilan betoniset tai oman elämän näkymättömät muurit.
Kirjassa oli jännittävän ja mukaansa tempaavan ja uskottavan tarinan lisäksi muutakin teemaa ja ulottuvuuksia ikäänkuin piilotettuna lukijalle poimittavaksi. Unohtamatta mustaa huumoria, rakkauden janoa, rikollismaailman karmeita syövereitä.
Kirjan lukija Jani löi tarinaan tulta kuin löylyä kiukaalle ihon jo kipristellessä kuumasta höyrystä. Kerran vielä ja kiellon päälle kaksi.
Suosittelen tutustumaan Päivi Alasalmen muuhunkin tuotantoon, muun muassa saamelaistrilogiaan, jonka aloittaa kirja Joenjoen laulu ja tummasävyisiin naistarinoihin, kuten Tuo tumma nainen ja Valkoinen nainen.
Mutta varoitan: tarinat vievät mennessään etkä saa rauhaa ennen viimeistä sivua - vai saatko edes silloinkaan! Tarinat jäävät nimittäin mieleen pitkäksi aikaa.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat /Storytel (ei kaupallista yhteistyötä)
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!