Mikään ei ole niin turhaa kuin lehtien haravoiminen eikä sekään ole ihan turhaa

Tästä aiheesta jaksan jauhaa syksyisin aina uudestaan. Meillä ei ole vuosiin haravoitu pihan lehtiä pois nurmikolta syksyllä. Ne leikataan alleenjättävällä ruohonleikkurilla sopivassa vaiheessa (kun niitä on tarpeeksi paljon) silpuksi. Silppu lannoittaa nurmikkoa ja lannoite on jo valmiiksi luontoäidin levittämää. Samalla välttyy nurmikon haravoinnilta. Onhan se tietysti mukavaa ulkopuuhastelua, eli siitä jää sitten paitsi. Keväällä, kun lumi on sulanut, ei syksyllä nurmikolle jätetystä silpusta näy enää juuri mitään. Ainakaan ensimmäisen nurmikonleikkuun jälkeen. Sinne se häviää ja on luomulannoitetta nurmikolle.

Isäntä parhaillaan käyttää leikkuria ja jälki on tämän näköistä. Haukkuli toimii tapansa mukaan työnjohtajana ja virallisena valvojana.

Kyllä me osa lehdistä haravoidaan kuitenkin kompostiin väliaineeksi talven varalle. Sikäli kuin lehdet nyt pysyvät lehtikompostorissa jäätymättä. Niidenkin kompostoitumisprosessi ehtii päästä käyntiin ja ne pysyvät sen avulla jonkin aikaa lämpiminä ja jäätymättä. Koivun lehdet ovat sopivan ohuita, pehmeitä ja ilmavia tähän tarkoitukseen. Joiltain paikoilta etupihan puolelta saatetaan haravoida vähän ihan yleisen tavan ja siisteyden vuoksi.

Oheisessa kuvassa on kolme pylväshaapaa ja tähän mennessä niistä pudonneet lehdet. Suurin osa niiden lehdistä on vielä vihreitä ja puissa kiinni.

Loput pylväshaapojen lehdistä haravoidaan pois ja säilötään tontille toiseen paikkaan. Ne ovat niin kovia, paksuja ja sileitä, ettei niistä ole kompostiin ainakaan kokonaisina. Silputtuina ehkä olisikin, mutta se ei ole niin hyvä väliaine kuin koivunlehti, juuri sen paksuuden ja kovuuden vuoksi.

Silputun ja haravoimattoman "lehtihunnun" raja. Silputut lehdet häviävät melkein näkymättömiin jo nyt.

Siitä lähtien kun kompostori hankittiin joskus 15 vuotta sitten, ollaan sulan maan aikaan kompostoitu keittiöstä tulevat biojätteet soveltuvin osin. Mitään kananluita sinne ei kannata laittaa. Jos sen tekee, niin niitä löytää kukkapenkistä vielä vuosienkin päästä, mikä on melko iljettävää. Myös kananmunan kuoret kannattaa pilkkoa mahdollisimman pieniksi vaikka talouspaperiarkin sisällä.

Vuoden 2019 keväästä alkaen on meillä kompostointia jatkettu läpi vuoden. Viime talvi oli niin leuto, ettei ollut mitään ongelmaa saada pysymään kompostia sulana. Ja mitäpä siitä, vaikka jäätyisikin. Kyllä se siitä sitten keväällä sulaa. Kompostori sijaitsee lisäksi takapihalla, joten runsaslumisena talvena sinne pitäisi kolata polku tai mennä hiihtäen viemään biojätteitä.

Kuvat: Erikoiset Asiatuntijat, Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.