Anneli Kanto on toimittanut kirjan Kuollut kulkee - tarinoita kalman majoilta. Kirjassa on useita kummitustarinoita ja selitetty erilaisten kummitusten ilmiasuja. Tarinat ovat peräisin Suomesta ja ne ovat kaikki tosia.
Uskoo, ken tahtoo. Uskon itse, että kummituksiin uskominen on samanlainen asia, kuin mihin tahansa muuhun uskon varassa olevaan asiaan uskominen. Kuoleman jälkeinen elämä, uudestisyntyminen, yhtyminen universumiin, kuoleman lopullisuus - kaikki nämä perustuvat uskoon, totuutta emme tiedä ennen kuin kuoleman arpa osuu itsellemme, jos silloinkaan.
Kuoleman fysiologiset tapahtumat voidaan selittää tieteen keinoin. Mitä ruumiissamme kuollessamme tapahtuu. Mutta mihin sielu ja/tai tietoisuus vilahtaa? Vai haihtuuko se kuin savu taivaalle?
Kuolleista palanneet kertovat käytävästä ja valosta sen päässä. Tiede selittää tämän johtuvan hapen puutteesta aivoissa. Uskottavaa, koska tämän kokemuksen jakavat niin monet. Mutta on monia muita asioita, joita tiede ei pysty selittämään, aukottomasti ainakaan. Täten siis ei myöskään kieltämään.
Useassa kirjan tarinassa saman kummituksen näki moni henkilö. Se lisää tarinan uskottavuutta. Aivot ovat siitä metkat, että ne saattavat antaa meidän nähdä, mitä haluamme. Ihmissilmät etsivät tiedostamattaan ympäristöstään jatkuvasti ihmiskasvoja. Milloin näköpiirissä äkkiä vilahtanut hahmo onkin ollut vaikkapa puunrunkoon sopivasti asettuneet oksankohdat muodostamaan kasvonpiirteet.
Olen omakohtaisesti kokenut jonkun henkilön läsnäolon. Tunnetta on vaikea selittää. Tilanteeseen liittyy kuitenkin suunnaton rauhan tunne. Olen myös kuullut aikanaan vastikään edesmenneen koiramme tassujen napseen lattialla ja tuntenut sen tuoksun leijailevan kodissamme voimakkaana. Olen nähnyt esineiden liikkuvan ilman, että kukaan niitä heiluttaa. Olen kuullut puhetta huoneessa, jossa olen yksin. Olen tuntenut huoneilman sakenevan ympärilläni ja kokenut aistieni valpastuvan kuulemaan pienimmänkin rasahduksen. En ole koskaan pelännyt näissä tilanteissa.
Minusta ajatus läheisten vierailuista luonamme on lohduttava.
Kirjassa oli pelottaviakin tarinoita. Sellaisia, joissa kuollut ei saa rauhaa ennenkuin jokin asia selviää. Väkivallan teon uhrina kuolleet haluavat saattaa murhaajansa edesvastuuseen tai että uhrin ruumis löytyy ja pääsee lepäämään oikeaan hautaan.
Uskon asioista ei sovi kiistellä. Uskoa on sekin ettei usko yliluonnollisiin asioihin. Tiede ei vielä ole pystynyt näitä tämän tyyppisiä asioita selittämään. Emme voi varmasti tietää, mitä meidän tietoisuudellemme tapahtuu, kun kuolemme.
Onko sinulla ollut kohtaamisia edesmenneiden kanssa?
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!