Kirjailija osaa viedä tarinaa eteenpäin niin, ettei lukijan tarvitse ahdistua liikaa, vaikka aihe on kylmäävä. Kirja muuttuu kiinnostavammaksi mitä pitemmälle sitä lukee. Aluksi ajattelin, että en pysty tästä kirjoittamaan blogiin mitään ja aika lyhyeksi tämä juttu tulee jäämäänkin.
Itse juoni on sinänsä aika lyhyt. Kirjan päähenkilö pohdiskelee mieleen nousseita muistikuvia lapsuudestaan. Asioita, joita on tapahtunut ja joita lapsi ei ole voinut ymmärtää silloin. Aikuisena ymmärtää paremmin sen, mitä on tapahtunut, mutta ei voi tapahtumia tietenkään hyväksyä. Silti päähenkiö yrittää antaa tekijälle anteeksi.
Kirjasta käy hyvin selville, että lapsuudessaan traumoja kokeneet ihmiset sairastuvat trauman seurauksena aikuisena joko henkisesti, fyysisesti tai sekä että. Moni voi löytää kirjasta yhtymäkohtia omaan lapsuuteensa ja omaan myöhempään elämäänsä, vaikka ei samanlaisia asioita olisikaan kokenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!