Luontopiha

Etualalla pian kukkiva ketokaunokki.

Ostimme puutarhamökin toistakymmentä vuotta sitten. Pihasta löytyi tuolloin valmiina monet perinteiset vanhan pihan kukat ja kasvit. Pihallamme kasvaa syreeniä, juhannusruusua, alppiruusuja, kurjenmiekkoja, akileijoja, kuunliljoja, pioneja, kulleroita, harjaneilikoita, rohtosuopayrttiä, illakkoa, malvaa ja monia muita. Hurahdin kerrostaloasujana puutarhanhoidosta niin, että aloin laajentaa pihan kasvi- ja kukkarepertuaaria. Hoidin uusia ja olemassa olevia kukkaistutuksia ja kitkin innokkaasti pois kaiken muun kasvavan rikkaruohoina.

Harjaneilikka.

Kukkaistutusten vallatessa aina vain isompaa tilaa, alkoi kitkeminen käydä enemmän kuin työstä. Jonkun sivummalla sijaitsevan kukkapenkin hoito saattoi jäädä retuperälle ja perennoiden sekaan ehtikin nousta kauniisti kukkiva luonnonkasvi. Päivänkakkaroita, peuran- ja kurjenkelloja, ketoneilikoita, hiirenvirnoja, niitty- ja metsänätkelmiä alkoi kasvaa perennojen seassa. Ukontulikukka löysi jostakin tiensä pihallemme samoin kuin kurjenpolvet ja kielot, lemmikit ja puna-ailakit.

Peurankelloja ja malvaa ja muutakin.

Mietin, miksen antaisi näiden kaikkien kasvaa, kun ne tänne pihalle itsestään hakeutuvat ja täällä viihtyvät. Ja näin vain alkoi tapahtua, että puutarhasta alkoi tulla pikkuhiljaa luontopiha.

Päivänkakkaraa, harjaneilikkaa ja puutarhamansikkaa.

Tänä keväänä vallan intaannuin, kuin luin Sarin puutarhat   -blogista kukkanurmikosta, jonka päätin tänä keväänä perustaa. Se on niin helppoa, että jättää vain nurmen tietyltä alueelta leikkaamatta. Vähän vain alkuun tein maaperätutkimusta, että minkälaisia kasvunalkuja suunnitellulla alueella näyttäisi olevan. Päivänkakkaraa, ketoneilikkaa, huopakeltanoa, puna-apilaa oli tuloillaan. Sitten vain kepitin alueen ja ohjeistin Ukoa kiertämään ruohonleikkurinsa kanssa kepitetyn alueen ulkopuolelta.

Kesäkullero ja luonnonkukkia.

Toisen, isomman alueen rauhoitin ruohonleikkuulta niin, että sen läpi kulkee vain polku. Voi hurja, kuinka keskikesään mennessä näissä uusissa nurmikkovaltauksissa on kukkia ja kuinka luonnonmukaista ja kaunista alue nyt onkaan.

Kukkapenkeissäni on nyt villisti ja vapaasti sekä luonnonkukkia että perennoja. Tietyt kukkapenkit täytyy pitää vierailijoista vapaana, kuten esimerkiksi pionipenkki.

Keisarinviitat kuhertelevat harjaneilikan kukinnoilla.

Perhoset ja pörriäiset rakastavat luontopihaa yhtä paljon kuin minäkin. Tänä kesänä perhosvieraita on on ollut sankoin joukoin. Pitkästä aikaa myös nokkosperhosia, joiden toukkia varten on syytä jättää nokkospuska kasvamaan tontin johonkin nurkkaan, jos mahdollista. Upeita isoja perhosia on ollut liikkeellä, oikeita kaunottaria: pihlajaperhosia, haapaperhosia, ritariperhosia, neitoperhosia, keisarinviittoja, suruvaippoja, sitruunaperhosia.

Samalla kun puutarha on muuttunut luonnollisempaan suuntaan, olen tehnyt erään havainnon. Luonnonkukat ja niin kutsutut maatiasperennat kukkivat tosi pitkään. Esimerkiksi kaunis ja tuoksuva, hyvä perhoskukka illakko aloitti kukintansa kesäkuun alussa ja viimeiset kukat ovat vielä kukassa. Ketoneilikka kukkii pitkään, samoin päivänkakkarat. Kun pitkälle jalostettujen kasvien kukinta saattaa olla ohi muutamissa päivissä ja viimeistään rankkasade latistaa ne maahan, luonnonkukat sen sijaan usein vain niiavat ja nousevat entistä ehompina karistettuaan sadepisarat kukinnoiltaan.

Minä olen hurmaantunut pihastani. Suosittelen kokeilemaan luontopihaa, kukkanurmikkoa, niittyä tai ketoa vaikkapa pienelle osalle pihaasi. Tuo edellä mainittu blogi on muuten kiva seurattava ja Sarilta voi kysyä vinkkejä ja neuvoa.

Oman pihan luonnonkukista ja perennoista tehty kimppu.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.