perjantai 26. kesäkuuta 2020

Milloin viimeksi luit mustakantisen kirjan?


Viime päivinä on yle.fi:n jutun pohjalta ja ilmeisesti myös yleistyneen rasismikeskusteluun liittyen on kysytty, että milloin viimeksi luit muun kuin valkoihoisen kirjailijan kirjoittaman kirjan?

Ei ole koskaan tullut edes mieleen pohtia sitä, onko kirjailija valkoihoinen vai mustaihoinen tai jotain muuta. Olkoon vaikka sininen tai finninaamainen tai vaikka atoopikko, ihan sama. Valitsen kirjani ihan muilla kriteereillä kuin kirjailijan ihonvärin tai muiden ulkonaisten ominaisuuksien perusteella.

En myöskään valitse kirjaa varta vasten sillä perusteella, että kirjailija on musta. Miksi tekisin niin? Ainoastaan, jos kirjailijan aihepiiri tms. sattuu kiinnostamaan (esim. afrikkalainen kulttuuri) ja kirjan on sattunut joku mustaihoinen kirjoittamaan.

Eikö Ylen juttu sisällä käytännön rasismia? Ihmisten erottelua ihonvärin perusteella? Vaikka tässä haetaankin ilmeisesti jotain positiivista näkökulmaa.Vai onko tarkoitus provosoida?

Tälle puuhastelulle sukua on se, kun liikennemerkitkin pitää muuttaa sukupuolineutraaleiksi, ettei jollekin satunnaiselle ohikulkijalle tulisi paha mieli. Miksi sitten hirvivaroitusmerkissä eläinhahmolla on sarvet päässä, vaikka ainoastaan uroshirvellä on sarvet? Kyllä minä nyt mieleni pahoitan. Äkkiä uusiksi kaikki hirvivaroitusmerkit koko maassa!!

Ihan yhtä lailla voisi kysyä, milloin viimeksi luit mustakantisen kirjan? Ai et koskaan?  Aijaijai...!

Michelle Obama
Viimeksi tietoisesti luin muun kuin valkoihoisen, (itse asiassa kuuntelin) Michelle Obaman kirjan. Kuuntelin sen toiseen kertaan alkuperäiskielellä ja kirjoittajan itsensä lukemana. Oli muuten erittäin mielenkiintoinen kirja ja MO:lla on miellyttävä ääni. Lisäksi häntä oli mukavampi kuunnella kuin montaa muuta ammattimaista ääneen lukijaa, jotka yrittävät liikaa, koska heidän täytyy, koska ovat usein näyttelijöitä tai muita ääniammattilaisia. Muutaman muun kirjan kuuntelun olen lopettanut ihan sen takia, kun en ole jaksanut lukijan tyyliä.

Valitsin kirjan, koska Michelle Obama on hieno ihminen ja hänen tarinansa kiinnosti. Lisäksi hänen aviomiehensä sattui olemaan fiksuimpia (ainoa?) USAn presidenteistä, varsinkin kun nykyiseen vertaa. En lukenut kirjaa vain sen vuoksi, että kirjoittaja on mustaihoinen. Samasta syystä en myöskään jättänyt sitä lukematta. Enkä miettinyt kirjoittajan ihonväriä missään vaiheessa. Enkä sitä, olenko tätä ennen lukenut tai luenko tämän jälkeen muun kuin valkoihoisen kirjoittaman kirjan.

Black lives matter on tärkeä asia ja rasismi on tuomittavaa, mutta rajansa kaikella. Onko inuiiteilta kysytty, haittaako heitä, että Suomessa jäätelöpuikon nimi on Eskimo? Voivat hyvinkin olla asiasta kovinkin mielissään. Jos edes tietävät ja jos se edes heitä kiinnostaa. Miksi valkoihoinen ihminen olisi aina oikeassa siinä, mikä on oikein ja kenellekin hyväksi? Onko Uncle Beniltä (se kokki ja tarjoilija, jonka kuva on riisipaketissa) kysytty mitään? Onko nyt vähän lähdetty keulimaan tämän blm-asian kanssa?

Kuvat: Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Blogin ja postauksen linkkejä saa jakaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!