Mökkipäiväkirja 2020, osa II Mökkielämän haasteita

Mikkeli 14.3.-21.3.2020

Isännän kanssa kumpikin tykätään syödä kaurapuuroa aamupalaksi. Minun kaurapuuroni täytyy tehdä gluteenittomasta kaurasta eli ns. puhtaasta kaurasta. Gluteenittomat ryynit on keitettävä puuroksi kattilassa. Isäntä voi(si) valmistaa omansa mikrossa. Meillä on kotona hyvin yksinkertainen mikro, koska mielestämme siinä ei tarvita mitään tuhannen monimutkaisia säätöjä. Kunhan on teho- ja aikanappulat erikseen.

No täällä mökillähän on sitten mikro, jossa on enemmän nappuloita kuin avaruusaluksessa ja me ei siihen lähdetä perehtymään, jos ei ihan pakko ole. Ohessa kuva.
(Päädyttiin siihen, että kumpikin syö kattilassa keitettyä gluteenitonta puuroa.)

Tänään pitikin sitten saada lämmitettyä lounaaksi eilen tehtyä lohilaatikkoa. Aamupäivällä olin pienen opiskeluhetken jälkeen jo saanut selville, miten umpijäisen riisipiirakan saa sulatettua. Nyt oli opittava kuumentamaankin. Aikansa nappuloita kun oltiin ropellettu, löydettiin se, kuinka tehon saa asetettua. Maksimi on 600W ja kyllä sillä annoksen lohilaatikkoa kuumaksi sai kolmessa-neljässä minuutissa. Säätönappulaa painettaessa mikro näytti ensin tekstiä "JEE" ja sitten antoi valita tehoja aina siihen kuuteensataan saakka. Kesti aikansa tajuta, että se tehonsäätö tapahtuu tuon "JEE"n jälkeen. Omituinen kapistus kertakaikkiaan. 

Lommot jääkaapin ovessa eivät ole meidän aiheuttamia.

Jääkaapinkin kanssa on käyty fyysistä ja henkistä taistelua. Sen ovessa on niin tehokas sulkijamagneetti ja imu, että oven aukaistakseen (varsinkin pian sulkemisen jälkeen) saa toisella kädellä pitää kiinni kaapista, ettei se siirry mukana, kun toisella kädellä kiskoo ovea auki. Kaappia voi tietysti pidätellä myös jalalla. Heikommalla lihaskunnolla varustettu mökkeilijä olisi riskirajoilla, että nälkiintyisi mökkiviikon aikana. Varsinkin kesällä. Näin talvella ei ole ongelmaa, kun sapuskoita voi viedä soveltuvin osin kuistille suljetussa astiassa, esimerkiksi kylmälaukussa. Niin mekin tehtiin, kun jääkaappi ei ollut vielä tarpeeksi kylmä.

Ohessa linkki lohilaatikon reseptiin.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/07/kaikkien-aikojen-lohilaatikko.htm

Toinen haasteellinen tapaus oli astianpesukone, joka on upotettu kalusteisiin ja käynnistyspainikkeet ovat luukun yläreunassa. No, aikamme kun taas ropellettiin, saatiin se lopulta käyntiin ja astiat tulivat puhtaiksi, Tosin ohjelman läpimeno kesti yli kaksi tuntia. Eli tuli jotenkin valittua se pisin ohjelma, joka on kotikoneessakin. Mutta kunhan nyt jonkun sai toimimaan.

Niinhän sitä luulisi, että onpas tuo yksinkertainen, mutta kun ei lähde käyntiin, niin ei lähde. Ja juu, suljettiin luukku. Annettiin aikaa käynnistyä. Avattiin luukku. Yritettiin vaihtaa ohjelmaa. Vesihana oli auki. Ei tapahtunut mitään, mikä kuulostaisi pesuohjelmalta. Resetointinappulaa painamalla se lopulta lähti käyntiin. Ne swahilinkieliset edelliset asukkaat olivat varmaan saaneet sen jotenkin jumiin. Tai sitten saatiin se itse sekaisin. Ohessa kuva.

Kolmas pään raapimista aiheuttanut vehje oli pyykinpesukone. Kaupunkilaisjärkeä käyttämällä olinkin painellut ihan oikeita nappuloita, mutta se selvisi vasta kun oltiin kaivettu käyttöohjeet netistä. Kone nimittäin lähti pyörittelemään kuivaa pyykkiä ilman vettä. Käyttöohjeen mukaan se kuuluukin asiaan ja kone punnitsee pyykin ensin. Kotona kun on päältä täytettävä pesukone, niin tuota punnitsemisvaihetta ei edes huomaa. Ohessa kuva.

Mitään käyttöohjeita ei mökistä näihin laitteisiin löydetty, mutta kaikki saatiin onneksi pelittämään. Omistajaa ei viitsitty häiritä, pitäisi vielä jonakin (uus/vanha-)avuttomana. Jonkun mielestä tämä voi olla ihan vääränlaista mökkeilyä. Pitäisi olla puucee, kantovesi ja käsintiskaus. Meille sopii hyvä varustelu silloin harvoin, kun mökki vuokrataan. Mieluummin arjen rutiinit saavat ollakin sellaisia, ettei ruokaa saadakseen tarvitse raataa puolta päivää. Voi senkin ajan käyttää ulkoiluun, lukemiseen, saunomiseen ja ennen kaikkea bloggaamiseen. Jos omistaisi itse mökin tai muusta syystä olisi mahdollista olla mökillä enemmän, voisi käyttääkin aikaa edellä mainittuihin puuhiin.

Meillä ei siis ole omaa mökkiä eikä aikomusta sellaista hankkiakaan. Vältymme pääoman sitomiselta, kuluilta, korjaustarpeilta ja jatkuvalta työleiriltä ja huolenpitämiseltä. Se sopii jollekin toiselle ja meille sopii tämä huoleton versio. Viikkovuokra oli tässä samaa luokkaa kuin yhden henkilön etelänmatka. Moni muu perhe (mökillinen tai mökitön) käy kaksikin kertaa vuodessa etelänmatkalla ja niin ollen kuluttaa enemmän rahaa lomaviikkoon. Ja sekin raha menee muualle kuin Suomen yrittäjiä tukemaan ja bruttokansantuotetta kasvattamaan. Sekä etelänlomalla (kaupungissa sekä hiekkarannalla) että vuokramökillä lomailleena voin sanoa, että viikko mäntymetsän keskellä luonnon rauhassa ja hiljaisuudessa vaikka keskellä talvea on paljon rentouttavampaa kuin viikko ulkomaisessa lomakohteessa.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty
Blogin linkin jakaminen on sallittua