Sanan- ja mielipiteenvapaus ihmissuhteissa

-Mitä mieltä olet uudesta hatustani? nainen kysyy ystävältään. 

-Kaunis, sopii sinulle, ystävä vastaa vaikkei hattu olekaan yhtään hänen omaan makuunsa. Mutta tarvitseeko ystävä sitä tietoa. No ei, näin kevyessä asiassa ainakaan. Kun kyseessä on "vain" hattu.

Olisi vielä eri tilanne, jos hattu olisi kaupan hyllyllä ja ystävä olisi pyytänyt mukaan makutuomariksi. Siis pyytänyt mukaan arvioimaan hatun sopivuutta kokeilijalleen, ei edelleenkään makutuomarille itselleen. Silloin on hyvä olla reilu ja kertoa mielipide, sellainen, joka korreloi hatunostajan halua ostaa kyseinen hattu. Hänhän sitä käyttää, hyvänen aika!

Miesten hattuostoksilla kaverin kanssa voisi makutuomari helposti antaa paskemman kommentin: "Ihan paska, mutta osta, jos kehtaat pitää." Ja sitten nämä kaverukset nauraisivat yhdessä ja lähtisivät hattuostosten jälkeen yksille hatullisille.

Kysyttäessä mielipidettä on hyvä sellainen antaa ja silloinkin miettiä vastausta vastaanottajan ja tilanteen mukaan. Eikä tyrkyttää mielipidettä omista lähtökohdistaan. Monesti kuulee sanottavan, että kyllä jokaisella on oikeus mielipiteeseen. On, on! Mutta myös oikeus pitää se omana tietonaan.

Miksi ihmisillä on ylipäätään tarve esittää oma mielipide asiasta kuin asiasta vaikkei sitä kysyttäisi. Ja varsinkin silloin, kun mielipide on eriävä. Ehkä jopa loukkaava. Pahimmillaan ylivertainen ja ainoa oikeassa oleva.

Olen pohtinut, mitä tällaiset laukaukset kertovat laukojastaan ja mitä tarkoitusta ne hänessä palvelevat. Onko tarkoitus päteä. Onko tarve tuntea ylemmyyttä. Vai tunteeko kyseinen henkilö kateutta käsillä olevasta asiasta. Käyttääkö henkilö oikeuttaan sananvapauteen ja mielipiteensä ilmaisuun ilman mitään suodatinta ja kritiikkiä. Tällä toimintatavalla hän ei osoita oikein mitään muuta kuin tyhmyytensä.

Onko sitten tarpeen sanoa mielipide joka asiaan? Minkälaisilla ihmisillä on tämä tarve? Eikö voisi todeta jotakin muuta, esimerkiksi kannustusta asian esille tuovaa kohtaan.

Näissä tilanteissa, kun saa tuta toisen kärkevän mielipiteen,  tulee usein turpaan saadun olo. Hämmästys ja kummastus nousee pintaan usein vasta hetken päästä, kun tilanne on jo ohi. Ollaan jo uusissa aiheissa eikä äskeiseen läimäytykseen osaa enää palata. Suuttumus seuraa vielä perässä, ehkä pettymyskin. Pahimmassa tapauksessa tulee vihastuminen ja menee yöunet.

Seuraava kohtaaminen laukojan kanssa saattaa tuntua kiusalliselta. Pitäisi löytyä rohkeus palata aiempaan asiaan ja kertoa mitä siitä itselle seurasi.

Mielenkiintoinen asia on (tai oikeastaan näinhän se menee), että yleensä tätä toimintatapaa harrastaa sama tai samat henkilöt. Eikä kukaan uskalla tai viitsi siihen puuttua. He voivat jatkaa toimintatapaansa ja pahoittaa ihmisten mieliä tyynen rauhallisina. Ja arvatkaapas mitä. Nämä tyypit eivät itse siedä mitään eriäviä mielipiteitä tai kritiikkiä. Jännä juttu!

Kuvat: Pixabay

Tekstin ja kuvien luvaton kopioiminen on kielletty.