Toistuvat terveystrendit

Terveyteen, sairauksiin ja niiden hoitamiseen, syömiseen ja juomiseen ja moniin muihinkin asioihin liittyy kausivaihteluita ja trendejä, jotka tuntuvat toistuvan ajoittain. Monet asiat saavat toisinaan huomiota ja häipyvät unholaan nousten taas uudestaan pinnalle. Jotkut asiat ihmetyttävät Erikoista Asiantuntijaa, joka pohtii näitä omasta näkökulmastaan ilman minkäänlaista tavallista tai erikoista asiantuntemusta.

Lueskelin R. Gerglingin kirjoittamaa ja W. Tavaststjernan suomentamaa Luonnonparannusoppia.
Lukemani kirjanen on painettu Tampereella vuonna 1912.

Poimin muutamia kohtia, jotka herättivät mielenkiintoni tai ihmetykseni.

Yleisenä päätelmänä totean, että kyllä nykyisin olisi helpompaa olla kasvissyöjä, jos siihen ryhtyisin.
Entisaikaiset neuvot ja opit tuntuvat tänä päivänä oudoilta ja hieman pelottaviltakin. Vaikka selailemani teos lienee ollut aikansa edelläkävijä, sentään saksalaista alkuperää.

Kirjassa kerrotaan, muun muassa, että yksin maito sisältää kaiken, mitä ihminen tarvitsee elääkseen, mutta niin vetelöitynä, että täysikasvuisen tulisi juoda sitä 3-4 litraa päivittäin täyttääkseen sillä ravitsemustarpeensa. Sen tähden olemme määrätyt valmistamaan ruokamme erilaisista ravintoaineista kuten lihasta, perunoista, vihanneksista, hedelmistä. Tänä päivänä tiedämme, että ihminen on ainoa nisäkäs, joka juo aikuisena maitoa. Muut nisäkkäät vieroitetaan maidon juonnista ihmisen toimesta tai kun ne muutoin erkanevat emoistaan. Jostain muistan lukeneeni, että se, että aikuinen ihminen ei siedä maitoa on niin sanotusti normaalitila.  Se taas, että sietää maitoa, on siedättymisen kautta muuntunut tila. Että aikuisen ihmisen laktoosi-intoleranssi on niin sanotusti normi tila. Tai jotain sen suuntaista. Aika loogista toisaalta, kun miettii tuota muuta nisäkäskuntaa, joka aikuistuttuaan lopettaa maidon juonnin.

Mikä ruoka on paras ja luonnonmukaisin? Kirjassa todetaan, että lihalla yksistään ei kukaan elä. Suurin osa ihmisistä nauttii yhdistettyä ravintoa, varakkaat yleensä enempi liha-, köyhät enempi kasvisruokaa. Ainoastaan pieni osa hylkää eläinkunnasta saadun ravinnon ja he elävät kasvisruoista, nimittäin vegetarinit. Ankarat kasvissyöjät hylkäävät lihan, maidon, voin, juuston, munat. Vähemmän ankarat ainostaan lihan.  Syksyinen vierailuni Kansallismuseossa vahvisti ajatuksia siitä, että ihminen on sekasyöjä. Kivikautinen ruokapyramidi jakautui kolmeen osaan, joista suurin osio oli liha- ja kalaosasto. Toisena kasvikset ja kolmantena pähkinät ja marjat. Näillä elettiin tuhansien vuosien ajan. Elimistömme on vuosien saatossa kehittynyt hyödyntämään tämäntyyppisen ruokavalion ja saamaan siitä tarvitsemansa ravintoaineet.

Siveysopillisia perusteita lukuunottamatta väittävät he, että terveys, jopa henkikin hyvin monasti ovat vaarassa liharuoissa usein esiintyvien lapamatojen siementen, trikiinien, perunaruttomyrkyn, liha- ja makkaramyrkyn kautta. No, tätä vaaraa ei voi kiistää tänäkään päivänä. Lihan, kanan ja kalan tulee olla kunnolla kypsennettyä, jotta mahdolliset...huh, mitkälie, kuolevat ennen pääsyä suolistoomme.

Kasvinsyöjät sanovat vielä, että liha on kovaa kiihotusainetta ja vaikuttaa ärsyttävästi koko hermostoon, varsinkin sydämeen. Se ajaa veren päähän ja synnyttää kiihkoa ja kuumetta ruumiissa. Jos näin olisi, uskoisin, että kaikki suorastaan janoaisivat kiihkeästi lihaa. Nyt janotaan jotain muuta nautintoainetta em. tilan saavuttamiseksi silloin kun ollaan niin sanotusti juhlatuulella.

Lihan syöminen aiheuttaa kirjan mukaan myös janoa, jonka johdosta ruumis joutuu epäkuntoon; voipa siitä seurata ylensyöminen ja jopa juoppous. Sitä vastoin saavutetaan raittius ja yksinkertaisuus enimmäkseen siinä, missä lihaa ei nautita lainkaan tai vain mitättömään vähän. Tottahan se on, että kunnon sisäfilee suorastaan vaatii punaviiniä lisukkeeksi. Vai onko tämäkin vain klisee tai opittu "totuus".

Noina aikoina on myös huomattu, että munanvalkuainen kasveissa on paljon terveellisempää kuin lihassa, koska viimemainittu sisältää erästä ainetta, josta ruumiseen syntyy virtsahappo, joka taasen aiheuttaa luuvalon ja reumatismin. Kasvismunanvalkuinen täytyy korvata herneillä ja pavuilla, jotta vältytään em. vaurioilta. Siis hetkinen! Tässä jutussa on niin monta ristiriitaa, että jätetään omaan arvoonsa!

Kasvisravinto on parannuskeino monessa tapauksessa, niinkuin päänkivistyksessä, hermoheikkoudessa, hermokivuissa, vatsa- ja suolikivuissa, kirjan painava sana tietää. Uskoo, ken tahtoo - ehkä, kun keho keventyy kasvisruoista se aiheuttaa muutakin mielihyvää samalla. Totta lienee tämä, jollain tasolla.

Lisäksi on kovin terveellistä, että ihminen syömisen jälkeen heittäytyy lepäämään hetkeksi, noin tunnin ajaksi. Tämä on terveellistä sekä ruumiillisessa että henkisessä suhteessa. Syömisen jälkeisen väsymyksen ja velttouden huomaa eritoten verenohuutta ja kalvetustautia sairastavissa, samoin kuin pöhöttyneissä ja vatsatautia potevissa. He voivat halutessaan vaipua sikeäänkin uneen. Terveiltä sitä vastoin kielletään nukkuminen, mutta ei pienempää lepoa. Itsehän toimin sitten aivan väärin, kun mielelläni vedän ruoan päälle parinkin tunnin päikkärit, helposti ja sikeästi.

Luonnonparannusoppi kuulosti tuolloin antavan yksinkertaisen vastauksen myös ihmisen terveyden ja sairauksien hoitoon. Niinpä isorokkoon, hinkuyskään, tulirokkoon tai kurkkumätään sairastunutta, rokottamatonta henkilöä tuli hoitaa istuttamalla häntä vuoron perään kuumassa ja kylmässä kylvyssä. Tämä saksalaisen Luis Kuhnen vesiparantamisoppi rantautui Suomeen luontaishoitaja, tohtori Edward Wilhelm Lybeckin mukana. Hän oli koulutukseltaan lääkäri, mutta hylkäsi koululääketieteen ja hoiti potilaitaan mm. erilaisilla vesikylvyillä, hauteilla ja huuhteluilla. Suomeen perustettiin opin myötä lukuisia kylpyläparantoloita. Kylpylöiden lisääntymisen myötä tuberkuloosiin ja kurkkumätään kuolleiden määrä lähti nousuun. Vanha sananlasku sanoo, että vesi vanhin voitehista, mutta eipä se noita edellä mainittuja sairastuneita sitten auttanut.

Suomessa on tälläkin hetkellä ainakin yksi luontaiskylpylä, jossa annetaan vesihoitoja edelleenkin. Lempäälän luontaiskylpylän sivuja voi kurkata linkistä: Lempäälän luontaiskylpylä
Kylpylän sivuilla mainitaan, että vesihoidot vaikuttavat verenkiertoon, aineenvaihduntaan ja hermostoon. Hoidon keskeisiä elementtejä ovat erilaiset vaihtokylvyt, valelut ja käärehoidot. Tänä päivänä hoidoista haetaan apua erityisesti rauhoittumiseen ja rentoutumiseen, stressiin ja univaikeuksiin. Tämän uskon toimivan.

Lukemassani Luonnonparannusoppi-kirjassa on tarkat kuvaukset vastaavanlaisista kylpyhoidoista, niiden kestosta veden eri lämpötiloissa sekä onko kyseessä kokovartalokylpy vai paikallishoito, esimerkiksi kyynärpääkylpy. Eri vaivoihin käytetään omanlaisiaan kylpyjä. Kyllä minäkin sen allekirjoitan, että kunnon kylpy vaahdon ja kylpyankan kanssa piristää, rentouttaa, rauhoittaa, tai mitä tilanne vaatiikaan. Mutta ei sitä lääkkeen tai rokotteen sijaan sentään voi käyttää - niiden lisäksi toki.

Suomen johtava luontoparantaja Lybeck uskoi, että pelkästään luonnon rauha ja kauneus pystyvät parantamaan ja tällä teemalla hän perustikin luontoparantolan Vilppulaan. Parantola ajautui konkurssiin sisällissodan runnomassa Suomessa ja tämän jälkeen Lybeck siirtyi Kirvun parantolan lääkäriksi. Kauan hän ei ehtinyt tointaan hoitaa, kun tappoi itsensä kiväärillä ampumalla vuonna 1919. Eipä siis voi mainita, että hoidoilla olisi ollut hänen kohdallaan mieltä rauhoittava vaikutus, jos hatara johtopäätelmäni sallitaan.

Luonnonparannusopin leviämisellä Suomeen 1900-luvun alussa oli myös karmivia seurauksia.
Jonkinlainen rokotusohjelma oli saatu käyntiin Suomessa  ja vuoden 1883 rokotusasetuksessa vanhempien velvollisuudeksi tuli rokotuttaa lapsensa. Tämän ansiosta isorokko saatiin vuosisadan alkuun lähes kokonaan poistetuksi Suomesta. Luonnonparannusopin myötä alkoi esiintyä rokotusvastaisuutta, jonka vuoksi rokkokuolemien määrä alkoi nousta. Rokotevastaisuus ei siis ole mikään uusi asia. Luulisi, että tänä päivänä olisi niin paljon tietoa entisaikaisista tappavista epidemioista, että tietentahtoen ei ottaisi rokottamattomuuden riskiä. Tässäkään asiassa en ole asiantuntija, vaan vain maalaisjärjelläni yritän pohtia.

Rokotevastaisuuden tärkeä levittäjä oli ollut 1913 perustettu Suomen Vegetariaaninen yhdistys. Se edisti kasvissyönnin ohella myös luonnonmukaiseksi mainittua terveydenhoitoa, johon rokotukset eivät sopineet. Rokotusvastaisuus sai jalansijaa Suomessa koulutetun väen piirissä, josta se levisi tavallisen kansan pariin. Jos kylän kansakoulun opettaja ei rokotuttanut lapsiaan, katsoi muu väki parhaaksi toimia viisaamman mukaan.

Vasta vuosien 1916-1917 venäläisten mukanaan tuoma isorokkoepidemia ja kesällä 1918 punakaartilaisten isorokkoon kuolleiden määrä alkoi herätellä kysymyksiä rokotteen tarpeellisuudesta. Vuoden 1918 isorokkoepidemia olikin käännekohta, jolloin rokotevastaisuus alkoi kääntyä taas rokotemyönteisyyden suuntaan.

Rokotevastaisuus on mielestäni melkoista vastuuttomuutta vanhemmilta. Näkisin, että se on yhteiskunnallinen ja jopa lastensuojelullinen asia. Rokottamattomuuden seuraukset kun eivät kosketa vain omaa lasta. Oman lapsen terveyskään ei saisi olla aikuisen mielivallan varassa.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / Luonnonparannusoppi -kirjasta


Ei kaupallista yhteistyötä jutussa mainittujen tahojen kanssa.


Tekstin ja kuvien luvaton kopioiminen on kielletty.