Ei kukaan kai syksyllä
kukkamaataan kitke.
Ei kai talvea vasten tarvitse
kukkia istuttaa.
Ei kukaan kai kukkien
puolesta itke.
Ei ne ikuisesti eläisi kuitenkaan.
Mitä jos itken ihan vähän
kun syksy vei minulta kaiken
taittoi korren
mursi ruusun
runnoi muratin
Painoi maahan palmunlehvän.
Jos kuitenkin kylvän siemenen
tai istutan pienen taimen
hoivaan ja kastelen
ostan kasvilampun
Turinoin ja tarinoin
Rakkautta ja Substralia
kanankakkaa
merilevää
Kaikkeni teen ja
kaiken toivoni laitan
siihen
että
kevät
koittaa
aina.
Runo syntyi luovan kirjoittamisen kurssilla: Luovan kirjoittamisen kurssimme vapaus ja vimma
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Tekstin ja kuvien luvaton kopioiminen on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!