Sama sävel, uusi sanoitus

                         

            
Nuorena ja rakastuneena kulkee usein pää pilvissä, unelmoiden, kuin ilmassa leijuen.

Kauan sitten, nuori neitonen, vain 16-vuotias, sai nukahtaa rakastamansa ihmisen kainaloon turvallisin mielin, onnellisena. 

Onnellinen hetki (vuodelta 1982)

Aika valuu hiekkaan hitaasti soljuen lämpimien sormien välistä. Todellisuus katoaa ympäriltä nopein askelin kantaen mukanaan raskasta surujen taakkaa. Hiljaisuus saapuu ystävänä, turvallisuus painuu ihoa vasten suloisin sitein.

Ote heltiää ajasta, tämä paikka häviää unohduksen mereen. Ajatus nousee tuoksuvana lentoon korkealle, siniselle taivaalle pumpulipilvien pehmeään syliin.

Käsi kädessäsi olen nukahtanut yön heittäessä viittansa taivaankannelle, tähtien pilkkoessa pimeyttä. Yöperhonen löytää puolisonsa ja ahven ui kuunsiltaa pitkin kohti uutta aamua.

Sama nainen, vuosia elettyä elämää takanaan miettii, mikä on yksi päivän onnellisimpia hetkiä. Kuinka kertoisi tuosta hetkestä nyt. Vuosia ehti kulua 37 vuotta, kun onnellinen hetki sanoitettiin uusiksi.

Hetki ennen unta (2019)

Käsi lämpimässä kädessäsi olen nukahtamaisillani. 

Jäseniini päivän aikana keräytynyt puristava kireys on antamassa periksi. 
Olen pyörähtämäisilläni unen pehmoiseen pesäkoloon. 
Ajatukseni nousevat musteensiniselle yötaivaalle, tuoksuvina kuin kevätnurmi, keveinä kuin untuvainen siivenisku. 
Tunnen kuin perhosensiiven hennon kosketuksen kuumottavalla poskellani juuri ennen kuin vajoan pumpulipilven satiiniseen, viileään vuoteeseen. 

Olen nukahtanut.

                    

Kuvat: Pixabay