torstai 3. lokakuuta 2019

Kateus, kuolemansynti


Katolisen kirkon opetuksen mukaan Seitsemän kuolemansyntiä ovat: Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Varsinaista syntien listaa ei kirjallisena löydy mistään lähteestä, vaan kuolemansynnin käsite rakentuu Ison Kirjan tulkintoihin, mielipiteiden ja uskon varaan. Ja jollain tapaa nämä kaikki ovat rakkauden vastakohtia, oman sielun tai mielen haavoittamista.

Erikoiset Asiantuntijat pohtivat kateutta, joka parhaimmillaan on energisoiva ja aikaansaava ja pahimmillaan tuhoava voima.

Miksi joku ihminen ärsyttää sinua ihan hitokseen. Vaikka hän sanoisi jotain kivaa tai varsinkin jotain ärsyttävää. Ärsyttävä tarkoittaa useimmiten hänelle tapahtunutta mukavaa asiaa tai juttua. Kivat ideat tämän henkilön suusta kiukuttavat. Nätit vaatteet ja jutut onnistuneesti vietetystä viikonlopusta. Kun hänen lapsensa pääsivät luokaltaan ja saivat kesätöitä ja sinun eivät. Kun hän löysi hyvän marjapaikan tai alennuksesta juuri sen mekon, jota itsekin havittelit tai ostit kalliilla, mutta näyttää nyt paremmalta hänen päällään. Kun hänelle näyttää kaikki onnistuvan. Puhut sitten tuskissasi hieman pahaa hänestä selän takana ja toivot, että kuulisit jonkun ikävän kommentin tai mollauksen, jotta pääsisit lisäämään vettä myllyyn. Koska luulet että näin oma olosi helpottuisi.

Mutta ei se toimi niin.
Vaan sinun pitäisi ymmärtää mistä tunteesi johtuvat. Eikä se ole helppoa.

Koska sinun olisi myönnettävä, että olet kateellinen tai mikä pahempaa, toivoisit olevasi samanlainen kuin kadehtimasi ihminen tai saavasi kaiken mitä hänelläkin on.

Kateus on kauhea syöppö. Sille kelpaa alkuun pieni tila pääkopasta, mutta pikkuhiljaa se kovertaa itselleen suurempaa ja suurempaa elintilaa. Potkii kämpästä ulos kaikki muut asukit eikä ota edes alivuokralaiseksi mitään toista tunnetta. Niin suuri on kateuden tilan tarve. Se valtaa mielen ja koko kropan. Se tuntuu fyysisenä möykkynä, painaa hartioita alas ja mustentaa näkökentän ja ajattelukyvyn. Se syö ja syö ja vaikka kuinka sitä ruokkisit, sen nälkä on loputon. Kunnes olet syönyt itsesi kateudesta ähkyksi ja olisi tarve oksentaa paha olo ulos. Mutta mitä tuleekaan oksennettua: pahoja sanoja, ilkeitä ajatuksia, mustalla maalattuja mietteitä, pimeitä puhahduksia. Ja ne eivät lennä kauas, vaan imeytyvät takaisin ja voimistuvat.

Onko se sinulta pois, jos toisella menee hyvin. Onko se este omalle ilollesi ja onnellesi. Olisiko sinun autuutesi sitten siinä, että toiselle kävisi huonosti.

Tulitko oikeasti onnelliseksi siitä, että saitkin sen saman mikä toisella on? Vai ihmetteletkö edelleen ettei hyvä olo vallannut mieltäsi, kun olit haalinut itsellesi sen mitä oli kauan kadehtinut joltain toiselta.

Tuoko kadehditun asian tai ominaisuuden saaminen onnea ja tasapainoa vai mistä lopulta oikein on kyse.

Mieti lasta, joka iloitsee saamastaan lahjasta? Mieti lapsen kaveria, joka kadehtii lahjansaajaa ja haluaisi lahjan itselleen tai että toisellakaan ei ole sitä. Mitä tapahtuu. Kadehtiva kaveri saattaa oloaan helpottaakseen rikkoa lahjan. Mitä siitä seuraa. Paska olo molemmilla ja vielä rangaistus rikkojalle. No, lapset toimivat näin ja se opettaa heitä. Mutta eivät enää aikuiset.

Pitäisi miettiä mistä näin iso tunne johtuu. Etkö ole tyytyväinen itseesi, tunnetko alemmuutta ja mistä se sitten kumpuaa.

Voisit yrittää kääntää kateuden voimavaraksi ja polttoaineeksi, jotta saisit hankittua itsellesi niitä asioita mitä havittelet ja katsoa sitten, oliko se onni siitä kiinni.

Voisit opetella iloitsemaan toisen saavutuksista tai hankituista asioista, etenemisestä elämässä, menestyksestä. Voisit opetella riemuitsemaan toisen onnesta ja lopettaa itsesi vertaamisen muihin. Voisit opetella nauttimaan siitä kuka olet ja mitä omistat ja tunnustelemaan, riittäisikö se. Rauhoittumaan sen äärelle mitä sinulla jo on. Itsesi vertaaminen jatkuvasti muihin ei johda mihinkään.
Se ei auta ketään eikä mitään, vähiten sinua itseäsi.

Jos annat kateudelle luvan, se syö sinut ensin sisältä ja lopuksi kokonaan.

"Ja hän kuoli onnettomana rikkauksiensa ympäröimänä löytämättä koskaan onnea elämäänsä."

2 kommenttia:

  1. Todella hyvä aihe. Kuolemansynnit siis nuo seitsämän, ovat ihmisen ominaisuudet, ne tekevät ihmisen. Näiden ominaisuuksien takia ihmen eroaa muista lajeista selkeästi. Kun tutkitte asiaa syvemmin huomaatte että jokaista ns.syntiä voi kehittää tai jokaisen melkein tappaa nälkään. Jos tästä kehkeytyy keskustelu niin kerron jo etukäteen etten nojaa mihinkää ideologioihin, ainoastaa omiin kokemuksiini ja havantoihini itsestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Olemme juurikin samoilla linjoilla kanssasi!
      Mekään emme nojaa mielipiteissämme tässä asiassa muuhun kuin omiin tuntemuksiimme ja ajatuksiimme. Sitähän se pohdiskelu juuri on. Tosin, saattaahan siihen taustalla vaikuttaa se, mitä tietoa asiasta itsellä kulloinkin on. Emme yleensäkään usko minkäänlaiseen ehdottomuuteen. Asioilla kun on aina puolensa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!