Katolisen kirkon opetuksen mukaan Seitsemän kuolemansyntiä ovat: Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Varsinaista syntien listaa ei kirjallisena löydy mistään lähteestä, vaan kuolemansynnin käsite rakentuu Ison Kirjan tulkintoihin, mielipiteiden ja uskon varaan. Ja jollain tapaa nämä kaikki ovat rakkauden vastakohtia, oman sielun tai mielen haavoittamista.
Erikoiset Asiantuntijat pohtivat kateutta, joka parhaimmillaan on energisoiva ja aikaansaava ja pahimmillaan tuhoava voima.
Miksi joku ihminen ärsyttää sinua ihan
hitokseen. Vaikka hän sanoisi jotain kivaa tai varsinkin jotain
ärsyttävää. Ärsyttävä tarkoittaa useimmiten hänelle tapahtunutta mukavaa asiaa tai juttua. Kivat ideat tämän henkilön
suusta kiukuttavat. Nätit vaatteet ja jutut onnistuneesti vietetystä
viikonlopusta. Kun hänen lapsensa pääsivät luokaltaan ja saivat kesätöitä ja sinun eivät. Kun hän löysi hyvän marjapaikan tai alennuksesta juuri sen mekon, jota
itsekin havittelit tai ostit kalliilla, mutta näyttää nyt
paremmalta hänen päällään. Kun hänelle näyttää kaikki
onnistuvan. Puhut sitten tuskissasi hieman pahaa hänestä selän takana ja toivot, että
kuulisit jonkun ikävän kommentin tai mollauksen, jotta pääsisit
lisäämään vettä myllyyn. Koska luulet että näin oma olosi
helpottuisi.
Mutta ei se toimi niin.
Vaan sinun pitäisi ymmärtää mistä tunteesi johtuvat. Eikä se ole helppoa.
Vaan sinun pitäisi ymmärtää mistä tunteesi johtuvat. Eikä se ole helppoa.
Koska sinun olisi myönnettävä, että
olet kateellinen tai mikä pahempaa, toivoisit olevasi samanlainen kuin kadehtimasi ihminen tai saavasi kaiken mitä hänelläkin on.
Kateus on kauhea syöppö. Sille kelpaa
alkuun pieni tila pääkopasta, mutta pikkuhiljaa se kovertaa
itselleen suurempaa ja suurempaa elintilaa. Potkii kämpästä ulos
kaikki muut asukit eikä ota edes alivuokralaiseksi mitään toista tunnetta.
Niin suuri on kateuden tilan tarve. Se valtaa mielen ja koko kropan.
Se tuntuu fyysisenä möykkynä, painaa hartioita alas ja mustentaa
näkökentän ja ajattelukyvyn. Se syö ja syö ja vaikka kuinka sitä
ruokkisit, sen nälkä on loputon. Kunnes olet syönyt itsesi
kateudesta ähkyksi ja olisi tarve oksentaa paha olo ulos. Mutta mitä
tuleekaan oksennettua: pahoja sanoja, ilkeitä ajatuksia, mustalla
maalattuja mietteitä, pimeitä puhahduksia. Ja ne eivät lennä
kauas, vaan imeytyvät takaisin ja voimistuvat.
Onko se sinulta pois, jos toisella
menee hyvin. Onko se este omalle ilollesi ja onnellesi. Olisiko sinun autuutesi sitten siinä, että toiselle kävisi huonosti.
Tulitko oikeasti onnelliseksi siitä,
että saitkin sen saman mikä toisella on? Vai ihmetteletkö edelleen
ettei hyvä olo vallannut mieltäsi, kun olit haalinut itsellesi sen
mitä oli kauan kadehtinut joltain toiselta.
Tuoko kadehditun asian tai ominaisuuden
saaminen onnea ja tasapainoa vai mistä lopulta oikein on kyse.
Mieti lasta, joka iloitsee saamastaan
lahjasta? Mieti lapsen kaveria, joka kadehtii lahjansaajaa ja haluaisi
lahjan itselleen tai että toisellakaan ei ole sitä. Mitä tapahtuu.
Kadehtiva kaveri saattaa oloaan helpottaakseen rikkoa lahjan. Mitä
siitä seuraa. Paska olo molemmilla ja vielä rangaistus rikkojalle.
No, lapset toimivat näin ja se opettaa heitä. Mutta eivät enää
aikuiset.
Pitäisi miettiä mistä näin iso
tunne johtuu. Etkö ole tyytyväinen itseesi, tunnetko alemmuutta ja
mistä se sitten kumpuaa.
Voisit yrittää kääntää kateuden
voimavaraksi ja polttoaineeksi, jotta saisit hankittua itsellesi niitä
asioita mitä havittelet ja katsoa sitten, oliko se onni siitä kiinni.
Voisit opetella iloitsemaan toisen
saavutuksista tai hankituista asioista, etenemisestä elämässä,
menestyksestä. Voisit opetella riemuitsemaan toisen onnesta ja lopettaa
itsesi vertaamisen muihin. Voisit opetella nauttimaan siitä kuka olet ja mitä omistat ja tunnustelemaan, riittäisikö se. Rauhoittumaan sen äärelle mitä sinulla jo on. Itsesi vertaaminen jatkuvasti muihin ei johda mihinkään.
Se ei auta ketään eikä mitään,
vähiten sinua itseäsi.
Jos annat kateudelle luvan, se syö sinut ensin sisältä ja lopuksi kokonaan.
"Ja hän kuoli onnettomana rikkauksiensa ympäröimänä löytämättä koskaan onnea elämäänsä."
Jos annat kateudelle luvan, se syö sinut ensin sisältä ja lopuksi kokonaan.
"Ja hän kuoli onnettomana rikkauksiensa ympäröimänä löytämättä koskaan onnea elämäänsä."
Todella hyvä aihe. Kuolemansynnit siis nuo seitsämän, ovat ihmisen ominaisuudet, ne tekevät ihmisen. Näiden ominaisuuksien takia ihmen eroaa muista lajeista selkeästi. Kun tutkitte asiaa syvemmin huomaatte että jokaista ns.syntiä voi kehittää tai jokaisen melkein tappaa nälkään. Jos tästä kehkeytyy keskustelu niin kerron jo etukäteen etten nojaa mihinkää ideologioihin, ainoastaa omiin kokemuksiini ja havantoihini itsestäni.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaOlemme juurikin samoilla linjoilla kanssasi!
Mekään emme nojaa mielipiteissämme tässä asiassa muuhun kuin omiin tuntemuksiimme ja ajatuksiimme. Sitähän se pohdiskelu juuri on. Tosin, saattaahan siihen taustalla vaikuttaa se, mitä tietoa asiasta itsellä kulloinkin on. Emme yleensäkään usko minkäänlaiseen ehdottomuuteen. Asioilla kun on aina puolensa.