Ensiapukoulutuksessa opetettiin, että onnettomuuspaikalla suurinta ääntä pitävä kaipaa vähiten apua akuutisti, koska ainakin henki vielä kulkee. Hiljaisimmat kaverit ovat niitä, jotka tarvitsevat huomiota ensin ja eniten. Saman huomion voi tehdä monessa muussakin asiassa.
Eniten ääntä pitävät edustavat useasti mielipiteineen jyrkkää äärilaitaa, puolesta tai vastaan, asiasta kuin asiasta. Tärkeintä ei ole sanoma, vaan kovin ääni. Kun tällaiset ääripään huutelijat vastakkaisilta laidoiltaan kohtaavat toisensa, on mekkala melkoinen.
Kumpikaan ei siirry paikaltaan lähemmäs toista, ei kuuntele, ei tutustu, ei asetu toisen asemaan. Pidetään vain kynsin, hampain, köysin, nyörein kiinni omasta näkemyksestä. Ääripäitä edustaa koko väestöstä pieni porukka, mutta ääntä heistä lähtee koko kansakunnan edestä. Tästä syystä ääripäistä tulee ikään kuin ainoat vaihtoehdot, joko tai.
Suurin massa ei ole mitään mieltä tai asia on heille lähestulkoon yhdentekevä. Parhaimmillaan he ovat pohtivia ja joustavia, erilaisiin tilanteisiin mukautuvia, mutta valitettavasti äänettömiä. Isoin porukka siis vaikenee. Harmi. Fiksuimmat ja suvaitsevaisimmat mielipiteet luultavasti löytyisivät juuri tästä sakista.
Olen suvaitsevainen! Olen välittävä! Olen oikeudenmukainen! Olen empaattinen! Ei näitä täydy julistaa. Jos täytyy, on itsellä vielä prosessi kesken, oma aivopesu kenties käynnissä. Edellä mainitut avut ja ominaisuudet näkyvät käytännön teoissa ja tavassa toimia. Kyllä suvaitsevaisen/empaattisen/oikeudenmukaisen/välittävän ihmisen tunnistaa ilman julistusta ja nimenomaan ilman.
Pitäisi vapauttaa itsensä omista jääräpäisyyden kahleistaan, kun avain on vielä tallella ja lähteä pois omalta turva-alueelta, liftata päätepysäkiltä vieraaseen kyytiin. Ottaa matkakohteeksi toisen maailmaan pyrkiminen ja siellä viihtyminen sen aikaa, että oppisi ymmärtämään tämän näkökantoja ja voisi hyväksyä erilaisen katsantokannan, vaikka se omasta poikkeaisikin.
Kuunteleleminen ja kuuleminen, kuulluksi tuleminen. Armollisuus, itseä ja muita kohtaan. Kaikkine ajatuksineni ja puutteineni olen yhtä arvokas kuin sinä ominesi. Näistä palikoista syntyisi hieno kasvualusta kehittää yhteistä, toisia hyväksyvää olotilaa, joka huomioisi sen, että ihmisellä on oikeus olla eri mieltä. Mutta toimiessaan osana isompaa kokonaisuutta, yhteiskuntaa, täytyy olla joustava ja ottaa muiden mielipiteet huomioon. Ja tehdä kompromisseja.
Näyttää siltä, että nyt on käynytkin niin, että näennäisen suvaitsevaisuuden lisääntyessä, onkin itseasiassa ehdottomuus, itsekkyys, itsekeskeisyys ja armottomuus, musta-valkoisuus lisääntynyt ihmisten kesken. Suvaitsevainen on joustava vain haluamaansa suuntaan, mutta ei hyväksy eriävää mielipidettä, joka ei itseä miellytä. Halutaan itselle kaikki se minkä luullaan vääristyneesti kuuluvan ihmisoikeuksien piiriin. Vaikka totuus on, että "Kaikki ja kaikkea kaikille" -ajatus on mahdoton ja jopa tarpeeton toteuttaa.
Siihen on tultu, että ajatellaan asioita pääsääntöisesti minäkeskeisesti ja ollaan armottomia niitä kohtaan, jotka rohkenevat olla toista mieltä. Arvostellaan, muttei kestetä itse kritiikkiä. Uskotaan, että ainoat vaihtoehdot, ovat kyllä ja ei. Ehkä, melkein, saattaa olla, puuttuvat valikoimasta. Ei saa olla sellaista mieltä, että minulle sopii niin tai näin. Että kumpikin vaihtoehto kyllä käy. Pitää olla ehdottomasti jotakin mieltä, puolesta tai vastaan. Tähän musta-valkoisuuteen oikein lietsotaan niin, että ihmisparka ei enää kuuntelee omaa järjen ääntään. Mennään vain massahurmoksen mukana.
Huutelusta on tullut itseisarvo. Taustameluun häviävät ne pienet äänet, jotka pyytävät rauhaa olla olemassa omana itsenään. Huutavat äänet kiirivät ympäristössä ja vääristävät kuvaa maailmasta, niin ettei omille ajatuksille enää ole tilaa. Eikä rohkeutta olla niinkuin hyvältä tuntuisi.
Kovaäänisin mekkala lähtee usein turhimmista asioista. Niiden taakse unohtuvat ne oikeasti tärkeät asiat, joiden eteen tulisi kaikki liikenevä voimavara yhdessä käyttää: ihmiskunnan nälkä ja jano, sodat, köyhyys, huumeet, lasten hyväksikäyttö, hallitsematon väestönkasvu, kiihtyvä ylikulutus, syrjintä, merten saastuminen, jäätiköiden sulaminen, rokotevastaisuus, perusterveydenhuollon puute tai sen heikko taso, ilmansaasteet, maailmanlaajuiset epidemiat. Sillä voimalla, jolla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!