Kieli osana kulttuuria muuttuu koko ajan ja uusia sanoja ja uusia etunimiäkin tulee käyttöön.
Nykyisin sukupuolesta riippumatta kumpikin puoliso voi päättää, pitääkö oman sukunimensä vai ottaako puolisonsa sukunimen. Myös sukunimiyhdistelmä tai kokonaan uusi nimi molemmille on mahdollinen. Sukunimen vaihtaminen muistakin syistä on lisääntynyt.
Jos miespuolinen puoliso vaihtaa sukunimensä avioituessaan, miksei hänen entinen sukunimensä olisi tasa-arvoisuuden nimessä poikanimi? Ei taida kenellekään tulla mieleen tässä tapauksessa puhua tyttönimestä. Sen sijaan voidaan käyttää termiä syntymänimi, omaa sukuaan, oma nimi, alkuperäinen nimi ja entinen (suku)nimi. Viimeksi mainittu voi myös viitata syntymässä saatuun, entiseltä puolisolta saatuun ta pois vaihdettuun nimeen.
Oikeusministeriön alainen nimilautakunta käsittelee uudet etunimiehdotukset. Vuonna 2020 se on puoltanut käyttöönottoa seuraaville etunimille: Ametistus, Aevi, Bahdoonducaysane, Candreva, Capo, Gaso, Ha-eun, Jekyl, Jääkarhu, Kettu, Kromi, Kukkia, Kuuna, Lit, Loitsu, Mikuska, Mustang, Na'ilah, Ohtomo, Phillippis, Piano, Puuve, Undómiel, Zwakman.
Seuraavia etunimiä muun muassa nimilautakunta ei ole puoltanut: Ekström, Fives, Herra, Julmuri, Kapteeni, Lordi, Lucifer, Pimu, Raivomieli, Ruumiinkukka, Veikkonen ja Örkki-Ukko.
Näissä nimiehdotuksissa ei ole ajateltu henkilön sukupuolta tai ikää. Ehkä en kuitenkaan vaihtaisi omaa etunimeäni esimerkiksi Kuuna-Loitsuksi. Tai Kromi-Ketuksi. Vastasyntyneelle lapselle ei onneksi voi antaakaan nimeksi Herra Lucifer. Tai Pimu Veikkonen.
Etunimiä haetaan paljon ulkomaisista lähteistä, populäärikulttuurista, fantasiakirjallisuudesta, elokuvista sekä varsinkin luonnosta, joka on nyt hyvinkin trendikästä.
Omasta mielestäni lapsen etunimen tulee olla sellainen, joka "rimmaa" sukunimen kanssa siten, että jos sukunimessä on ääkkösiä, etunimessäkin voi hyvin olla ja jos sukunimessä ei ole ääkkösiä, ei mielellään etunimessäkään olisi. Oma nykyinen nimeni ei ole tällä tavalla rimmaava, eikä tyttönimikään ollut.
Lisäksi etunimi saisi olla sellainen, ettei joka paikassa, missä nimensä suusanallisesti ilmoittaa, tarvitsisi selitellä ja tavata nimeään kirjain kirjaimelta tai erikseen mainita, onko siinä kaksi vai yksi i:tä ja kirjoitetaanko se y:llä vai i:llä. Se on rasittavaa. Omien lastemme etunimet on valittu siten, että kirjoitusasu tulee ääneen sanottuna kerralla selväksi.
Lähteet: kielikello.fi 01/2021 ja iltalehti.fi
Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Mielenkiintoinen postaus muuttuvasta kielestä.
VastaaPoistaKirjoitat täyttä asiaa kielestä. ja nimistä. Lapsen nimi saa (sai ainakin ennen olla) myös itse keksitty, kunhan se ei ollut lasta loukkaava tai sama kuin sukunimi. (esim. Kaija Kaija). Eri asia on sitten ollut se, ettei lapsella ole ollut nimipäivää. Noihin lapsen nimen kriteereihin lisäisin vielä sen, että nimen pitäisi sopia kantajalleen vauvasta vanhuksesksi.
VastaaPoista