Ope meidän, joka opetat meitä koulussa. Pyhitetyt olkoot sinun sanasi, tulkoon sinun lukuvuotesi. Tapahtukoon sinun tahtosi niin koulussa kuin koko yhteiskunnassa.
Kävimme Isännän kanssa eilen Ateneumin Edelfelt-näyttelyssä. Albert Edelfelt on meidän molempien mielestä kaikkien aikojen taidemaalari, joka pesee nykytaiteilijat mennen tullen. Omasta mielestäni myös Helene Schjerfbeck on loistava taidemaalari, jos jätetään pois laskuista ne rumat ja ahdistavat omakuvat, joita aina näytetään, kun Schjerfbeckistä kirjoitetaan. Onhan hän maalannut paljon muutakin.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun osuin näyttelyssä kuulemaan opettajan puheita omille, ehkä 3.-4. -luokkalaisille oppilailleen Pariisin Luxembourgin puistossa -teoksen edessä.
Oppilaat tutkivat opettajansa johdolla taulua, joka on yksi Edelfeltin tunnetuimmista, suurikokoisimmista ja parhaista tauluista. E. käsittelee tauluissaan ihmeellisellä taidolla valoa ja sen taittumista muun muassa vaatteisiin ja muihin kankaisiin.
Oppilaat olivat juuri päätyneet siihen, että vuodenaika taulussa oli loppukesä tai alkusyksy, todeten pidentyneet varjot ja väriään muuttaneet puiden lehdet.
Ja sitten opettaja päästi suustaan seuraavan kysymyksen: ”Kun katsotte noiden lasten vaatteita, niin ovatko he mielestänne lähtöisin köyhistä kodeista, vai rikkaammista, PAREMMISTA perheistä?”
Olkoonkin, että 1800-luvulla rikkaat ihmiset olivat selvästi ”parempia” kuin köyhät. Nykyään ei näin saisi enää sanoa. Opettajat, kansamme nousevien kykyjen opastajat ja ohjaajat. Heidän tulisi olla edelläkävijöitä kaikessa, eikä käyttää 1800-luvun käsitteitä ja termejä.
Pienille koululaisille meni varmasti nyt selkäytimeen, että toiset meistä ovat parempia ja toiset huonompia, riippuen kodin varallisuudesta. Sieltä sekin tieto on loppuelämän ajan kaivettavissa tarpeen tullen käyttöön. Ja polarisoituminen yhteiskunnassa jatkuu.
Oli hiuskarvan varassa, etten mennyt huomauttamaan opettajalle asiasta, mutta sain pidettyä suuni kiinni. Paha mieli siitä olisi tullut myös opettajalle. Eikä hänen sanomisiaan ole siltikään hyvä kyseenalaistaa pienten oppilaiden kuullen. Kyllä minä niin mieleni pahoitin.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.
Ei kaupallista yhteistyötä
Joo, pahsti sanottu. Eihän lapset ymmärrä tuota vanhaa sanontaa paremmista piireistä.
VastaaPoistaMinäki kävi katsomassa Ateneumin laaja näyttelyn viime viikolla. Upeita tauluja. Pidin varsinki muotokuvista.
Voi mikä moka opettajalta, olisi särähtänyt munkin korvaan tuollainen lausahdus. "Aikuisten kesken" kun tulee keskusteltua yhteiskunnallisista asioista, saatetaan käyttää tuollaista ilmaisua mutta silloin kaikille on selkeää sen sarkastisuus ja kritiikki taustalta, mutta lapsethan ottavat kuulemansa helposti kirjaimellisesti. Ongelmallinen tilanne kyllä jos joutuu todistamaan tuollaista ja kuten mainitsit, ei tunnu oikealta kyseenalaistaa opettajaa oppilaidensa kuullen.
VastaaPoistaMuistan kun olin 4:nellä luokalla kansakoulussa, opettaja laittoi hyvät oppilaan oikealle puolelle, ja huonot oppilaat vasemmalle puolelle, minä olin huonompien puolella, liekkö kukaan huomannut, minä huomasin sen.
VastaaPoistaturhat ehdot laskennosta, nyk.matikka.
Kun minulla oli uusi ulkotakki päällä, niin opettaja käski minun esittää muotinäytöstä luokan edessä, koska olin ollut pois koulusta yhden päivän, kun kävimme äitini kanssa ostamassa.Tänä kesänä kun kävin ent.koulukaverin luona, niin hän näytti valokuvan tuosta minun opettajasta, elossa ja ikää tietysti jo n.90v.voisin vaikka kirjoittaa tuolle opettajalle minun simputuksesta, en syyttäisi enkä moittisi häntä siitä, laittaisin ihan toisenlaisen kirjeen, koska hän on jo niin vanha, ehkä dementoitunut?.
Mekin käytiin Edelfeltin näyttelyssä. Hän oli niin upea taidemaalari, että melkein hengästytti siellä näyttelyssä. Ope puhui kyllä rumasti. Ala-asteella opettajat simputtivat minua, koska heidän puoluekanta oli täysin erilainen kuin isällä ja äidillä.
VastaaPoista