lauantai 22. huhtikuuta 2023

Antiikkimessuilla


Pysytellään vielä vanhoissa asioissa tämän postauksen ajan. 

En ole ikinä tullut käyneeksi antiikki- ja keräilymessuilla, vaikka niitä on lähimaastossa järjestetty kohta 30 vuoden ajan parikin kertaa vuodessa. Puhumattakaan siitä, että lähtisin asian perässä johonkin toiselle paikkakunnalle. 

Tämän viikonlopun ohjelmaan tuli yllättäen muutos, kun esikoistyttären esikoispoika tuli maailmaan vähän odotettua aikaisemmin (piti olla ns. babyshowerit kevennetyssä muodossa). Läksimme Isännän kanssa muutaman kilometrin päässä oleville messuille ja niinpä tuli tämäkin vaje paikattua. Ja hämmästyin siellä montaa asiaa.

Oikeastaan vähän suorastaan järkytyinkin siitä, että antiikkimessuilla oli myynnissä samoja esineitä, joita meillä on kotona jokapäiväisessä käytössä. Ainakin joitain Arabian uunivuokia. Osuipa olemaan vielä samalla hyllylläkin useampi vierekkäin. Lisäksi monellakin myyjällä oli samanlaisia Sorsakosken aterimia, joita oli meillä lapsuudenkodissani. 

Toinen ihmetyksen aihe oli se, että mistä myyjät saavatkin haalittua ja minkälaisella energialla ja pieteetillä niin VANHOJA esineitä. Esimerkiksi Seura-lehtiä vuodelta 1936.

Yhdellä myyjällä oli myynnissä hieno nahkainen mummokäsilaukku, jota vähän kuolasin, mutta en sitten viitsinyt siihen panostaa 70 euroa, kun en sitä kuitenkaan käyttäisi. Se olisi ollut juuri sellainen kuin on Muumimammalla ja Tarja Halosella. Sitä paitsi minulla on jo yksi, paljon pienempi vain. Olen käyttänytkin sitä jossain vähän konservatiivisemmassa tilaisuudessa, ehkä jossain hautajaisissa. Se tuoksuukin ihan mummolaukulta.

Mitään oivatoikanlasilintuja en huolisi edes ilmaiseksi kuten en myöskään mariskooleja enkä niitä aurinkopulloja. Minusta kaikki ovat enemmän tai vähemmän tarpeettomia. Mieluummin olen kaikenlaisen kiiltävän perään, siinä mielessä olen vähän harakoiden sukua. 

Löysimme tiemme erään pöydän ääreen, jossa myytiin aterimia. Käytettyjä tietenkin, mutta mitäs sen on väliä. Isäntä on jo pitkään ollut tyytymätön meidän vähän sekalaiseen valikoimaan haarukoita ja veitsiä ja lusikoita. Niitä on ollut ainakin neljää erilaista sarjaa, joista jotkut liian painavia ja kömpelöitä. Itse hän pitää eniten Hackmanin Savonia-sarjasta ja ostikin sitten siihen sarjaan kuuluvia ruokalusikoita.

Haarukoita ja veitsiä olisi tarvittu uudistaa myös, mutta Savonia-sarjasta niitä ei ollut saatavilla. Käytiin kotona ottamassa oikean kokoiset mallit mukaan ja kävin messuilla uudemman kerran ostamassa oikean kokoisia Karelia-sarjan haarukoita ja veitsiä. Löysin myös uuden veroiset salaattiottimet Savonia-sarjasta. 

Niin ja vielä löysin terassin pöydälle nätin käsin kirjotun pöytäliinan sekä puolipellavaisia keittiöpyyhkeitä kolme kappaletta parilla kympillä. (Puoli)pellava on ihan paras materiaali keittiöpyyhkeeksi. Etsin niitä aina kirpputorilla käydessäni. 



Antiikki- ja keräilymessut ovat ikäänkuin iso kirpputori, jossa tarjolla oleva tavaravalikoima on tietynlaista. Ei siis juurikaan mitään vaatetavaraa, vaan astioita, koriste-esineitä, vanhoja leluja, postikortteja, tarjoiluastioita, aterimia, kirjoja, postikortteja, numismaatikoiden keräilykohteita jne.  Vähän teki mieli ostaa 70-lukulainen Mobil-mainoksella varustettu lippis, mutta missä sitäkään sitten käyttäisi. 

Lasisia eri kokoisia kannuja himoitsen ja hiplaan myös mielelläni, mutta en ole raaskinut niihinkään laittaa kymmeniä euroja. Varsinkin kun ei niitäkään juuri mihinkään tarvitse. 

Jatkossa tulee kyllä lähdettyä antiikki- ja keräilymessuille toistekin. Harmi, että on tullut elettyä kaikki nämä vuodet käymättä kertaakaan. 

Kuvat: Iittala ja Bukowskis

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman tekijän lupaa on kielletty. 

Ei kaupallista yhteistyötä.

 

4 kommenttia:

  1. Messuilla en ole käynyt koskaan,vain kirppiksillä.
    Minä olen päättänyt että en kerää enää mitään, vaikka olisi antiikkiakin, niitä on kyllä kiva katsella kirppiksillä, ja siellä näkee sellaista vanhaa mitä mun lapsuudessa oli kotona. Äitini perintönä sain Arabian kahvikaluston ja muutakin suomalaista vanhaa, nyt anopin asuntoa tyhjentäessä saimme Arabian kahvikaluston, ja muutakin vanhaa, Nykyisin vain kahvit juodaan mukeista, kuka enää nykyisin ostaa noita Myrnan kalustoja saati kahvimyllyjä, patentoituja pannuja, ja muita vanhoja pannuja, ja lasitavaraa, nimiä mainitsematta.Me tykätään kelloista ja tauluista, 79 neliön asuntoon mahtuu molempia paljon, myös lahjaksi ollaan saatu vuosikymmenien varrella, mutta monesta ollaan luovuttu ja vienyt hyväntekeväisyyteen.
    Huutokauppaa kun on tullut katsottua tv.stä niin ihmiset maksaa palsanmäen huutokaupassa pannusta satoja, kallein taisi olla 600eur.
    taitaa vain nimi maksaa pannussa, meilläkin samainen pannu on ollut jo 50 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Se Palsanmäen ohjelma on mielenkiintoinen. Toisaalta käy sääliksi niitä ihmisiä, jotka heille myyvät tavaroitaan, kun niissä on heille tunnearvoa, mutta eihän sitä Palsanmäki arvosta. Antiikkimessuilla voi toki käydä myös vaan katselemassa ja ihmettelemässä. Helposti sieltä kyllä tarttuu jotain mukaankin. En olisi minäkään arvannut sieltä mitään ostavani, mutta kun löysin ihan käyttökelpoista tavaraa, niin pakkohan se oli ostaa pois...

      Poista
  2. Minä en ole myöskään koskaan käynyt antiikkimessuilla. Mutta tiedän, että kuola siinä virtailisi. Sinä olet järkevä, kun ostit tarpeellista tavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Juu, kannattaa käydä, niitä on vähän siellä sun täällä. Varsinkin kesäaikaan se voisi olla yksi matkailukohde. Olihan tuollakin paljon sellaista krääsää, mitä en huolisi. Ja toisaalta voi törmätä tosi kiehtoviin vanhoihin esineisiin, mutta en silti ostaisi niitä kotiin pölyttymään. Päin vastoin, yritän päästä kaikesta turhasta tavarasta eroon. Ei ole sitten perikunnalla niin paljon siivottavaa... :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!