Raisa Omaheimo oli minulle ennen tämän kirjan kuuntelemista tuttu Ylen tv-sarjasta Sohvaperunat, jossa hän oli taannoin mukana. Tästä tuttuudesta johtuen tulin tarttuneeksi tähän Raisan kirjoittamaan teoksen Ratkaisuja läskeille.
Googlettamalla löysin mitä kaikkea Raisa on tehnyt ja tekemisillään ansainnut perunana olemisen ja tämän kirjan kirjoittamisen ja ääneen lukemisen lisäksi. Lista on pitkä ja ansaitsee arvostukseni. Tosin en itse ole mitenkään erityisen feminismin kiihkokannattaja enkä ole äärimmäisen kiinnostunut XL-kokoisena kehopositiivisuudesta. Enkä koskaan kutsuisi itseäni enkä muitakaan mahtavan kokoisia läskiksi. Kuten en naisen sukuelintä v-kirjaimella alkavalla sanalla. On teoria, että kun kutsuu itseään ennen muita halventavasti, muut eivät sitä tee. Lienee toimiva juttu, mutta kannattaako se silti.
Kuuntelin kirjan BookBeatin valikoimista Raisan itsensä ääneen lukemana. Mikä onkin mainio juttu, kun kyseessä on omakohtainen tai omista näkökulmista lähtöisin oleva aihe. Raisan ääntä oli myös miellyttävää kuunnella. Kirjassa Raisa toteaa ääneen monta ennalta tuttua näkemystä, joihin ylipainoiset ihmiset mustavalkoisesti kategorisoidaan. Kuten se ikivanha ajatus siitä, että ylipainoiset ihmiset ovat saamattomia ja laiskoja, kömpelöitä, kankeita, rumia, hieltä haisevia ja niin edelleen. Ylipainoinen ihminen tosin saattaa olla aikaansaamaton, mutta onko se ylipainon syy vai seuraus. Muuten kaikkea edellä mainittua voivat yhtälailla olla kaikenpainoiset ihmiset.
Kaikenlaista hauskaa voi sattua, kun on ylipainoinen. Mutta onko se hauskaa myös itsensä ylipainoisen näkökulmasta vai vain tilanteita seuraavien silmissä. Jos ei esimerkiksi lentokoneessa saa vyötettyä itseään turvavöihin, tuodaan lisävyö ja olenpa kuullut, että matkustaja on köytetty paikalleen kuljetusliinoilla. Liekö tottakaan.
Kirjan myötä mietin, että ylipainoiset naiset ovat tietysti aivan eri lukunsa kuin ylipainoiset miehet. Mies voi jopa saada arvostusta kroppansa isosta koosta, vaikka näin naisnäkökulmasta voin sanoa, että mikään ei ole ällöttävämpää kuin miehen puolipalloa muistuttava vatsakumpu tai iso takamus - eivätkä nämä näytä yhtään paremmalta naisellakaan.
Tässä iässä mietin jo paljon enemmän ylipainon aiheuttamia terveydellisiä haittoja kuin ulkonäkökysymystä. Ajattelen itse, että ylipaino on omaa syytäni, vaikkakin siihen on myös syitä, jotka ovat johtuneet asioista, jotka eivät ole olleet täysin omassa vallassani. Huomaan myös (ja sain myös kuulla työterveyslääkäriltä), että siinä aivojen osassa joka viestii kylläisyydentunteesta, on ylipainoisilla joskus "vikaa". Viestiä kylläisyydestä ei tule, vaan tarpeeksi syöminen pitää nähdä toisin keinoin, vaikkapa noudattamalla vanhaa tuttua lautasmallia.
Niin, niistä Raisan muista saavutuksista ja tekemisistä. Wikipedia kertoo hänen olevan kirjailija, kolumnisti ja taiteilija, myös stand up -koomikko. Hän on saanut Pro Feminismi -palkinnon näytelmästään Läski vuonna 2016 ja Mieletön teko 2020 -palkinnon mielenterveysongelmien esille tuomisesta monin eri taiteellisin keinoin. Tässä siis vain muutamia nostoja.
Arvostan ihmisiä, jotka ottavat rohkeasti kantaa epäkohtiin ja taistelevat kuka minkin asian puolesta ja uskaltavat puhua ääneen vaikeista ja vaietuista asioista. Minulle välittyy kuva juuri tällaisesta Raisasta. Ja olen monista asioista hänen kanssaan samaa mieltä, vaikken itse mene ajatuksieni kanssa niin äärimmäisyyksiin enkä hajottele ajatuksiani lihavuuden tiimoilta atomeiksi asti.
Sen lisäksi, että kirjassa oli paljon asiaa ja arkielämän totuuksia ylipainosta, se oli myös hyvällä tavalla hauska.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!