Miia Moision tänä vuonna julkaistu teos Masennus ja tunnelukot.
Masennus ja tunnelukot on kirja, jota suosittelen ihan jokaiselle. Kuuntelin sen BookBeatista.
Moisio luettelee ja esittelee kirjassaan parikymmentä tunnelukkoa. Jokaiselle lukijalle löytyy varmaan omansa. Useimmille montakin, kuten itselleni kävi. Tunne voi lieventyä, kunhan ensin tunnistaa sen. Samoin pystyy ymmärtämään kanssaihmisiään, jos voi löytää heidän käytökseensä vaikuttavan mahdollisen tunnelukon.
Onnellinen se, jolla ei ole minkäänlaista tunnelukkoa, mutta itse uskon, ettei sellaista ihmistä ole vielä syntynytkään, jolla ei jotain tunnelukkoa olisi tai sellaista ei elämän mittaan tulisi muodostumaan.
Me kun kannamme menneiden sukupolvien tunnelukkoja jo geeneissämme ja ne saavat lisää virtaa kasvuympäristössämme.
En ala tässä enempää kuitenkaan leikkimään mitään omatekoista psykoterapeuttia. Suosittelen kirjaa varsinkin kaikille masennusta sairastaville tai siitä toipuville.
Ja muistutan, että masennus on todellinen, vakava ja monimutkainen sairaus, joka ei näy päälle päin, mutta vaatii monenlaisia ja yksilöllisesti valittuja hoitokeinoja. Ja ennen kaikkea omaa tahtoa ja yrittämistä toipumiseen. Jos omaa tahtoa toipumiseen ei ole, eikä tunnista omaa tilaansa, ei masennuksesta voi toipua.
Masennus ei ole mikään itsekseen ohimenevä mielentila, joka muuttuu, kun ”ottaa itseään niskasta kiinni” tai ”yrittää piristyä”, kuten masentuneelle usein hyvää tarkoittaen, mutta asiaa tuntematta usein ja helposti sanotaan.
Aion kuunnella tämän kirjan uudestaan. Löysin itseni siitä monesta kohdasta samoin kuin löysin monta tuntemaani ihmistä, jo edesmenneitäkin.
Kuva: Adlibris
Lähde: hidastaelämää.fi
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Pitäisi itse lukea tuo kirja. Tiesin sen. Tunnelukkoja on tosiaan kaikilla. Kaikkia elämä opettaa. Kyllin hyvä lapsuus olisi monelle niin toivottava. Itse olen sairastanut masennuksen opiskeluaikana. Osittain siksi olen kirjoittanut melko monta postausta masennuksesta.
VastaaPoistaJep. En voi lakata ihmettelemästä ihmisiä, joiden ohje masentuneelle on että " koita piristyä", tai "oletkin aika raskasta seuraa". Ilmeisesti nämä henkilöt eivät ole koskaan kokeneet masennusta tai ainakaan tunnistaneet sitä.
VastaaPoistaOon varmaan joskus kirjoittanut että en ole ollut masentunut, en ole ainakaan tunnistanut sitä itsessäni, kirjan voisin lukea silti, sain jo yhden kirjan joululahjaksi, tunnelukkoja kyllä niitä löytyy minussa, en tuota sanaa vain ole kuullut kuin vasta eläke iällä.Mulla on ihania luotettavia ystäviä srk.ssa, joiden kanssa voin jutella, ja just eilen aukesi yksi tunnelukko minussa, kun yhdessä T:n kanssa juteltiin,
VastaaPoistamutta sen käsittely jatkuu vielä, nuo lukot kun on esteenä ettei pääse täysin vapautumaan esim.jännittämisestä, ja niinkuin viittasitte menneidensukupolvien geenejä/lukkoja, niin ne kyllä kulkee mukana hautaan asti, mutta niiden kanssa pärjää, jos muuten kaikki on kunnossa.
Todella paljon on masentuneisuutta nuorissa etenkin, minun mielipide on se että sen syy on Rakkauden puute, jokainen meistä haluaa tulla Rakastetuksi, vaikeaa se on Rakastaa toisia ihmisiä, jos itse ei ole saanut Rakkautta esim. vanhemmilta jo sieltä syli lapsesta asti,, lääkkeet ei siihen auta, vaan aito Rakkaus.