Haukkulia hoidetaan

Tänään 18.8. on Haukkulilla jännittävä päivä. Ja mammallakin. H. on käynyt lääkärissä ennenkin, ei siinä mitään. Tällä kerralla ortopedi-eläinlääkäri tutkii takajalan vaivoja. Keväällä H. alkoi ajoittain ontumaan oikeaa takajalkaa. Nivelrikkoa sillä on jo ennestään vasemman etujalan ranteessa. Takajalan kipu voi olla sitä samaa. Tai sitten kyseessä voi olla polven eturistiside, joka ehkä on osittain revennyt jossain riehumisessa. Tai useammassa. 

Ainakaan Haukkulin eläinvakuutus ei korvaa eturistisideasioita, paitsi jos ne ovat syntyneet tapaturmaisesti. Sopii siis toivoa, että kyse on jostain muusta. KORJAUS 19.8.: vakuutus korvaa eturistisidevaivat. Olin tulkinnut vakuutusehdot väärin. Onneksi luin uudestaan ja varmistin vielä puhelimitse vakuutusyhtiöstä.

Mutta H. on rakas perheenjäsen ja vaikka pitäisi myydä viimeiset siemenperunatkin, niin sen jalka hoidetaan kuntoon. Jos joku on hankkimassa koiraa ja vielä luulee, että hankintahinnan jälkeen ei isommasti tule kustannuksia tai niihin ei ole varaa, kannattaa miettiä koko asiaa uudestaan. Riippuu tietysti koirasta ja olosuhteista. 

Ontuminen on siis ollut vain ajoittaista, mikä sopii hyvin kuvaan jos on kyseessä eturistisideasiat. Niitä tutkitaan nyt kuvauksilla ja vetolaatikkotestillä. Sitä varten H. nukutetaan. Edelliskerralla eläinlääkäri sanoi, että jotkut koirat antavat tehdä vetolaatikkotestin ilman nukutusta, mutta ”tämä koira ei anna sitä tehdä”. Ja sen kyllä uskon. H. on sen verran täpäkkä terrieri, että sitä ei vedellä mistään suunnasta ihan noin vaan. 

Vasta ihan viime aikoina olen saanut sen kynsiäkin leikattua itse ja siihenkin tarvitaan noin puoli pakettia nakkeja. Hampaiden pesu kyllä onnistuu, kun on hyvänmakuista hammastahnaa. Se on suorastaan rituaali, jota H. odottaa iltapissityksen jälkeen. Ja jo ennenkin sitä. Nykyinen hammastahna maistuu palapaistilta, edellinen maistui maksalta ja sitä ennen kanalta. Sillä kananmakuisella vävy pesi kerran hampaansa ja ihmetteli, kuinka oli oudon makuista hammastahnaa. 

Trimmaaja saa kyllä vaivatta H.:n kynnet leikattua trimmauksen yhteydessä, mutta hän onkin ammattilainen. Ja kyllä, se on omistajan vika, ettei hoitotoimet suju suorin vartaloin niin kuin koiraoppikirjoissa. Niinhän sitä sanotaan, että jos pitää tapanaan rakentaa itselleen omakotitaloja, niin aikaisintaan kolmannesta tulee sellainen mihin on tyytyväinen. Sama saattaa päteä koiran hoitoon ja kasvatukseen. Jos H.:n jälkeen tulee vielä kolmas koira, niin taas ollaan viisaampia sen kanssa. Ei täydellisiä kuitenkaan.

Oli aika, jolloin Haukkulia vaivasi toistuvat korvatulehdukset liittyen ilmeisesti atooppiseen ihoon, jota ei oltu siihen mennessä hoksattu. Korvien iho hilseili ja korvakäytäviin pesiytyi pöpöjä ja hiivaa. Nyt kun oikeanlainen ruoka on löytynyt ja atopiaan on jatkuva lääkitys, eivät korvat juurikaan vaivaa. Silloin tällöin korviin laitetaan enää vain puhdistusainetta. Ennen tätä viisastumista korviin piti aika ajoin laittaa pirukseen kallista lääkettä, eikä sitäkään saatu laitettua ilman nukutusta. Edes eläinlääkäri ei saanut sitä koiran korviin. Oli ne varmaan kipeät silloin. 

Tiistaina tehtiin taas porukalla pihatöitä. Puhdistettiin pihalammen vesipumppu ynnä muuta siihen liittyvää. Poimittiin kypsät pensasmustikat pakkaseen. Jälkimmäinen on aika tasaista ja rauhallista hommaa, mutta ensin mainitussa Haukkulilla on paljon tekemistä. Lisäksi kun täytyy kävellä epätasaisilla lammen reunakivillä, se käy varmasti käpälään ja  kipeiden polvien päälle. Kivien päällä saa kävellä tosi varovasti. Olinhan viime kesänä itsekin useampaan otteeseen lammessa tai sen reunoilla nurin niskoin. Tässä iässä saa alkaa varoa omiakin raajojaan vahingoittumasta.

Luultavasti H. nuljautti pihatöissä taas takajalkojaan. Nyt näyttää siltä, että se ontuu molempia. Onneksi lääkärin vastaanotto on pian ja polvia päästään tutkimaan ja toivottavasti hoitamaan ne kuntoon. Eturistisidevaivaan auttaa leikkaushoito. Sitä seuraa kuulemma pitkä toipuminen, minkä aikana koira ei saa hyppiä mihinkään. Miten ihmeessä tuo karvainen vieteriotus pystyy olemaan viikkokausia hyppimättä? 

Nyt se pystyy hyppäämään sohvalta tai sängyltä alas, kun etujaloissa ei ole kipua ja nehän ottavat ekana lattiaan. Sen sijaan ylöspäin se ei pysty hyppäämään ja sitä on täytynyt nostaa sänkyyn ja sohvalle. Se ymmärtää sen itsekin ja asettuu mamman jalkojen eteen odottamaan nostamista kun sanon, että ”mamma auttaa”.

Tätä lukiessanne Haukkuli on jo ellin pöydällä unessa ja kuvattavana sekä vetolaatikkotestissä. Loppupäivä meneekin sitten tokkuraista koiraa vahtiessa. Sen kipukohtiin ei kannata mennä koskemaan silloin, kun se on vielä nukutusaineesta sekaisin. Kerran tein sen virheen ja päädyin itse päivystykseen ja antibioottikuurille kun koira iski hampaansa käsivarteeni, aivan rannevaltimon viereen.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.