Oli synkkä ja myrskyinen ilta. Tuiskutti märkää lunta. Tuuli puhalsi pyörteitä edessä ja takana. Lumihiutaleet kieppuivat katulamppujen valokeilassa. Taivalsin auraamatonta jalkakäytävää pitkin kohti linja-autopysäkkiä. Oli kylmä ja kauppakassit painoivat kilojaan enemmän väsyneissä käsissäni.
Viimein pääsin pysäkin suojaan. Ei mennyt kauankaan, kun sain seuraa. Kaksi nuorta naista tulivat juoksujalkaa. Peruutin hieman takaseinää kohti ja nämä nuoret jäivät seisomaan eteeni, pipo-ja pampulapäinen. He aloittivat välittömästi keskustelun, jota jäin kuuntelemaan. No, en olisi voinut olla kuulemattakaan.
Pipo: Kyllä oli rankka päivä. Ekana koulupäivä. Koulusta suoraan ruokakauppaan. Sitten Eetun kanssa kouluhommat. Sen jälkeen lähdin kaupunkiin, kahville ja sitten näin vielä sut.
Pampula: Niin. Ja nyt kello on jo kahdeksan.
Pipo: Viime viikolla mä vaan lepäsin. Heh heh. Mä lepäsin koko viikon, että jaksoin sit viikonlopun
Pampula: Nii-in. Yleensä levätään sitten viikonloppuna, kun on arkipäivinä aherrettu.
Pipo & Pampula: Heh heh hee...
Pipo: Ja sunnuntaina sitten äänestämään. Jee!
Pampula: Ketä sä äänestät?
Pipo: En mä vielä tiedä. Sellaista, joka kannattaa tasa-arvoa ja hoitaisi terveysasioita. Mielenterveysasioita! Ne pitää saada kuntoon.
Pampula: Mä ehkä jotain vasemmistolaista.
Pipo: Mun täytyy vielä tutkia vähän niiden ehdokkaiden taustoja. Et onko ne olleet aktiivisia. Ja ettei ne ole säätäneet julkisuudessa.
Pampula: Joo. En mä kyllä mitään Persuja tai kokoomuslaisia rupea äänestämään. En ainakaan Persuja
Pipo: No en mäkään Persuja.
Pipo & Pampula: Ehhehehhehhee...
Linja-auto saapui.
Pampula: Kiitos kun tulit mun mukaan. Henkiseksi tueksi ja silleen.
Pipo: Hei, ei mitään. Ystävät on juuri siksi, että ollaan mukana jutuissa. Aina.
Toinen ystävyksistä nousi kyytiin, toinen jäi pysäkille. Linja-auto lähti liikkeelle. Pipo vilkutti Pampulalle ja Pampula vilkutti takaisin.
Minun linja-autoni kaarsi jo kohti pysäkkiä - 15 minuuttia aikataulustaan myöhässä. Ei se mitään. Muuten tuo äskeinen keskustelu olisi jäänyt kuulematta. Pian jo istuin linja-autossa ja köröttelin kotia kohti ja mietin omia ystäviäni. Heitä, jotka ovat mukana minun tärkeissä ja vaikeissa jutuissani. Aina.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!