Siivettömät

Kirja alkaa tavallaan koko tarinan lopusta, eli kirjoittajan äidin, Taijan, viimeisistä hetkistä hänen ollessaan syöpään kuolemaisillaan, mutta vielä sairaalavuoteellaan tajuissaan. ”Hoitaja, voisitteko soittaa tyttärelleni Heidille, haluan puhua hänen kanssaan.” Saman tien hän alkaa leijumaan kohti valoa. ”Onkohan tämä se Satumaa?” 

Kirja jakaantuu kahteen osaan. Ensin Taijan elämäntarinaa kerrotaan hänen omalla suullaan siihen asti, kun hän oli alkanut voida kotona niin huonosti, että piti tilata ambulanssi. Viimeisenä mietteenä, miten rakas Heidi on hänelle ja on aina ollut. Se pitäisi ehtiä kertoa vielä Heidille. Voi Börje-ressukkaa. Hän joutuu kuorimaan perunatkin nyt itse. Kirjan ensimmäinen osa loppuu tavallaan siihen, mistä se alkoi. Ympyrä Taija-äidin kohdalla sulkeutui.

Taijan piti opiskella ja matkustella, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun Heidi ilmoitti tulostaan lyhyen seurustelun jälkeen. Että pitikin pelastaa se hurri-Börje sieltä muiden renttujen joukosta.

Lääkäri suositteli jatkuvasti sairastelevalle Heidille sisämaan ilmastoa Lauttasaaren meri-ilmaston sijaan. Heidi annettiin alle vuoden vanhana kesän ajaksi Somerolle Taijan Tyyne-siskon hoiviin, korvausta vastaan. Samalla Taija pääsisi kesäksi töihin tehtaaseen.

Börjen kanssa tuli otettua tiuhaan tahtiin kuppia ja tehtaan maalinkäryt kävivät hengitykseen. Puolen vuoden Somerolla olon jälkeen sovittiin, että Heidi jäisikin sinne toistaiseksi. Lapsi oli jo vieraantunut vanhemmistaankin. Lopulta Heidi oli maalla ekaluokan alkamiseen saakka ja kaupunkiin palattuaan kaipasi maalle takaisin. Hän kaipaisi Tyyneä ja Einoa ja kaikkia niitä eläimiä, mitä maalla oli.

Elintaso nousi, rahaa säästyi parempaan asuntoon ja muuhun mukavampaan. Taijan ja Börjen alkoholisoituminen paheni. Heidin teinivuodet menivät niin kuin monella muullakin ikäisellään. Hän kokeili samoja asioita, mitä siinä iässä kokeillaan ja joutui välillä sairaalahoitoonkin ilmeisesti liiallisen stressin vuoksi. Ylioppilaskirjoitukset eivät menneet ihan nappiin ja seurustelukumppanit vaihtuivat. Hän yritti olla kesätöissä Tukholmassa, mutta joutui koti-ikävän vuoksi palaamaan parin viikon jälkeen kotiin. 

Heidi meni kihloihin Reijonsa kanssa jo lukion loppumetreillä ja tuli myöhemmin raskaaksi ja synnytti terveen poikavauvan. Pian sen jälkeen hänen erosi Reijosta, joka oli löytänyt uuden naisen. Heidi seurusteli hetken naimisissa olevan työkaverinsa kanssa, tuli raskaaksi ja teki abortin. Laivaristeilyllä hän kohtasi tamperelaisen Harrin, joka oli poikamies ja pian oli Heidin toiset häät ja Harrin ensimmäiset.

Taijan terveys huononi koko ajan ja viinan kanssa läträäminen Börjen seurassa jatkui, mikä pahensi tilannetta entisestään ja vei lopulta Taijan työkyvyttömyyseläkkeelle. Heidi erosi Harristakin ja eleli kolmisin kahden poikansa kanssa. Hän kuitenkin selvisi vaikeuksistaan ja pärjäsi hyvin ilman Harria, jolla tuntui olevan jatkuvaa erimielisyyttä Heidin vanhemman pojan kanssa, jonka isä hän ei ollut. Heidi yritti itsemurhaa lääkkeillä, mutta epäonnistui siinä ja joutui Pitkäniemen mielisairaalaan. Välillä hän oli palannut Harrin kanssa yksiin, mutta erosi taas.

Heidi jätti muun perheensä Tampereelle ja muutti Helsinkiin työn perässä ja tapasi uuden miehen, Sakarin. Nuoripari muutti vuodeksi Amerikkaan opiskelemaan. Vanhempi poika Janne piti käytännössä huolta pikkuveljestään Iirosta, vaikka kuvioissa oli myös Harri, joka oli Iiron isä. Jannekin siis joutui ottamaan liian paljon vastuuta, mikä ei hänen ikäiselleen olisi vielä kuulunut. Heidi ja Sakari palasivat Amerikasta ja ostivat Keravalta omakotitalon. Janne asui jo omillaan, mutta Iiro muutti Keravalle äitinsä ja Sakarin ostamaan taloon.

Taija alkoi tuntemaan itsensä tarpeettomaksi, kun kaikilla muilla oli oma elämänsä. Hän olisi jo valmis lähtemään. Paitsi että Börje ei ehkä pärjäisi yksin, hän ei osannut tehdä kotitöitä eikä ymmärtänyt raha-asioistakaan mitään. Eikä ollut koskaan kuorinut niitä perunoitaankaan itse. Taija halusi kuolla kotona, ei sairaalassa. Hän tiesi sairastavansa jotain ihosyövän kaltaista syöpäsairautta, johon sai hoitoja. Ambulanssi lähti nytkähtäen liikkeelle. Börje jäi yksin seisomaan pihalle. Radiossa soi ....niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois. Vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan. Vaan aatoksin mi kauas entää, sinne käydä saan.

Kirjan toisessa osassa kaikki edellinen kerrotaan Heidin silmin. Välillä käydään sairaalassa katsomassa lähtöä tekevää Taijaa isä-Börjen kanssa. Lopussa tajuttomana makaava Taija vielä puristaa Heidin kättä, mutta ei saa sanotuksi asiaansa. En kerro tässä tämän enempää Heidin versiosta tapahtumien kulusta, vaan jokainen saa lukea Heidin näkökulman tapahtumiin kirjasta itse. En vie sitä lukemisen iloa teiltä, enkä paljastanut nytkään läheskään kaikkia elämäntarinoiden yksityiskohtia.

Siivettömät on koskettava kertomus äidistä ja tyttärestä ja heidän molempien vaiherikkaista elämistään. Onnesta ja epäonnesta, sairaudesta, alkoholismista, pelottomuudesta, luopumisesta, epävarmuudesta, levottomuudesta, surusta ja ilosta. Teksti on häkellyttävän suoraa ja suorasukaista eikä siinä ole yhtään turhanpäiväistä diipadaapaa. Juuri tällaisesta tyylistä tykkään. Kertomus etenee tosi reipasta vauhtia ja välistä jää varmaan kertomattakin jotain, mutta jos kertoisi kaiken, kahdensadan sivun sijasta tulisi kuusisataa sivua.

Jos itse kirjoittaisin omaelämäkerrallisen teoksen, haluaisin kirjoittaa sen tällä tyylillä. Mutta minulla ei ole siihen mahdollisuutta, koska en ole kirjoittanut päiväkirjaa enkä säästänyt teinikalentereitani, kuten Heidi. Enkä varmaan uskaltaisikaan avautua yhtä rohkeasti kaikista elämäntapahtumista samalla tavalla. Heidi on osannut kietoa hienosti oman ja äitinsä elämänlangat toisiinsa ja yhdistää ne kirjaksi. Mielestäni tässä kirjassa olisi ainekset vaikka minkälaiseen bestselleriin. Tykkäsin kovasti ja suosittelen. Tästä moni lukija löytää varmasti yhtymäkohtia omaan elämänpolkuunsa ja saa huomata että en olekaan yksin näiden kokemusteni kanssa. Kirja on Heidi Rönnbergin esikoisteos.

Kuva: www.bod.fi 

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.