Tyhmänrohkeaa

Italialainen kauhuleffa Netflixin valikoimista

Leffailta. Just for me. Silloin katson kauhua. Mitä enemmän säikyttelyä sen parempaa. Tällä kertaa Netflix tyrkytti elokuvaa nimeltä Se tavallinen kauhutarina.

Nuuskija on hyvää kauhuleffaseuraa. Se ei pienistä hätkähdä ja antaa aina pitää tassusta kiinni, jos alkaa pelottaa.

Elokuvalla on melko perinteinen aloitus. Ollaan menossa jonnekin ja tulee mutkia matkaan. Tällä kertaa matkaa tehdään matkailuautolla, jolla väistetään tiellä retkottavaa vuohta ja törmätään puuhun. Kun matkaseurue tokenee on auto pysähdyksissä kaukana tiestä. Ollaan eksyksissä.

Mitä ihmettä tämä porukka sitten tekee muuta kuin typeryyksiä. Ensinnäkin kaksi heistä lähtee keskenään tutkimaan ympäristöä. Sillä aikaa kaksi muuta nukkuvat kuin porsaat kolmannen lähtiessä yksin tutkimaan talonrötisköä, jonka ovi on äkkiseltään itsestään auennut. No mutta tottakai, sisään vain ja peremmälle. Ei mitään hätää, vaikka tuvan puolella seinää koristaa kauriinpää vertavuotavin silmin. Sitähän sitten voi tuijottaa niin, että oma kuvajainen heijastuu kuolleista silmistä ja selän takana tapahtuu jotakin. Kun kauriista on saatu tarpeeksi, kuuluu kuin tilattuna ääni, jota kohden sankaritar lähtee luonnollisesti etenemään. Tietenkin. Ja tottakai, kun hän on pääsemässä seuraavan oven suulle, takana oleva ovi pamahtaa kiinni ja ainoa reitti johtaa nitiseviä portaita pitkin yläkertaan. Loukkuun.

Tällä välin tutkimusmatkalla olleet ovat palanneet ja pidetään ryhmäkokous, johon yläkertaankin kiivennyt nyt jo osallistuu. "Nukumme yön yli ja aamulla lähdemme täältä" on porukan vanhimman, mutta tuskin viisaimman määräys. Miksi jäädä kirottuun metsään vapaaehtoisesti viettämään yhtään ylimääräistä aikaa - ei se sillä paratiisiksi muutu. Ei, vaikka lomapäivät kuluvat ja lomaa on kovasti odotettu.

Yksi viidestä kuolee ja loppuporukka alkaa käyttää voimiensa rippeitä riitelemiseen ja toistensa ja kuolleen syyttelyyn. Tulee aamu eikä poislähtö etene, vaan he päättävät majoittua verisilmäisen kauriin majataloon. Hämärä laskeutuu taas yllättävän äkkiä. He tarinoivat hetken ja asettuvat sitten nukkumaan. Kaikki yhdessä. Ei vartiovuoroja. Tämä porukkahan suorastaan kerjää ikävyyksiä. Ulkoa alkaa kuulua ulinaa, jonka kaikki kuulevat, mutta vain yksi lähtee tsekkaamaan. Ja mitä ihmettä - pihamaalla on käynnissä uhrimenot ja mestauslavalla seisovatkin hänen matkakumppaninsa yhtä lukuunottamatta. Tämä yksi nappaa pällistelijän takaisin taloon ja sieltä he ikkunan takaa seuraavat seremonioita. Nyt olisi hyvä hetki paeta takaovesta. Vaan eipä se tule kummallekaan mieleen. He seurailevat ennemmin ikkunasta, kun kavereista lasketaan yhtä aikaa henki ja veret pihalle  Ja sitten itkeä tuherretaan, kun ei voitu auttaa.

"Vain me olemme jäljellä!" Kuuluisat toiseksi viimeiset sanat. Sitten soi puhelin, joka on pysynyt tähän asti mykkänä. Ihmelatautuminen on tapahtunut tai Elisan verkkoyhteys on vielä mainoksiaankin parempi. Puhelun avulla toinen näistä pelastuneista ymmärtää nyt yhtäkkiä kaiken. Tämä oli ansa. Koko reissu oli suunniteltu. Tilausmatka, jossa he olivat tilaustavaraa. Ja yksi heistä toimi tilauksen kuljettajana.

Viimeinen elossa oleva ansaan joutuneista on jo henkitoreissaan, kun toivo herää hetkeksi. Pihaan ajaa poliisi. Niinhän sitä katsojanakin kuvittelee, että no nyt on käännekohta ja lähdetään parempaan päin. Menin lankaan, niinkuin päähenkilökin. Tämä ei ole niitä elokuvia, joissa on onnellinen loppu, vaikka suuri valaistuminen tapahtuukin. Kaiken pahan tarkoitus paljastuu. 

Mutta. Ihmeellinen selviytymisen halu ja sen antama voima kääntävät suunnan elokuvan loppuratkaisua kohti mentäessä, sellaista, jonka ainoa eloonjäänyt ansaitsee.

Aika paljon yksi päähenkilöistä muuttuu leffan edetessä. On se niin rankkaa puuhaa. 
Ennen.

Jälkeen.

Elokuvan näyttämönä on syrjäinen seutu, jota täydentävät  hämärän hetket ja verenväriset tehosteet. Musiikki on piinaavaa riitasointuista viulunvingutusta ja sivalluksia ja vuoroin sydämen sykettä matkivaa rummutusta. Musiikilla oli tässä elokuvassa oma suuri jännitettä kehittävä ja ylläpitävä roolinsa.

"Tokihan täällä nyt pari yötä viettää", sankarit tuumivat.

Elokuva oli sekä kammottava että valitettavan ennalta-arvattava. Ihan viimeinen loppukäänne vapautti ainoan henkiin jääneen sekä katsojan. Paljon ei kyllä erikoiselta kauhuelokuvakriitikolta pisteitä heru, korkeintaan 2+/5. Elokuva on nimensä veroinen, se tavallinen kauhutarina, jos ihan sitäkään.

Katso traileri tästä (elokuvan loppu): 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / Netflix (ei kaupallista yhteistyötä)

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.