Poliorokotteesta Pfizeriin

Penkkariajelulla vuonna 1985 
"Rokotettuja koekaneja - vastustamme tuskallisia yo-kokeita"

Meillä juhlitaan tänä keväänä ylioppilasta. Pitkin Kuopuksen lukioaikaa on mieleeni noussut muistoja omilta opiskeluajoilta. Ylioppilasjuhlani osuivat aikanaan vuodelle 1985. Siis samaan vuoteen, jolloin suomalaiset saivat poliorokotteen sokeripalassa. Tuona keväänä valmistuivat myös ensimmäiset kurssimuotoista lukiota käyneet ylioppilaat, minä muiden joukossa. Olimme siis kuin rokotettuja koekaneja. 

Oma tuleva ylioppilaamme on suorittanut omaa urakkaansa poikkeuksellisissa oloissa koronan riehuessa meillä ja maailmalla - ison osan lukioajasta etäkoulua käyden. Rokotetta hän ei ole vielä saanut, mutta on käyttänyt maskia ja pessyt ja desinfioinut käsiä urakalla ja noudattanut tunnollisesti rajoituksia niinkuin kuuluukin. Nykypäivän nuorilla on mahdollisuus saada monin tavoin tietoa vallitsevista tilanteista, kuten tällä hetkellä koronasta. En muista miten meitä nuoria silloin vuonna 1985 informoitiin poliosta ja rokotteesta. Ei varmaan paljon mitenkään. Muistan vain sen, että se kuuluisa sokeripala maistui vähän jännältä. Ei sitä rokotusta ainakaan kyseenalaistettu - otettiin vastaan mukisematta. Suu auki ja sitten imeskeltiin!  Tuliko rokotteesta jotain haittavaikutuksia? Ei ainakaan kenellekään tuntemalleni.

Tämän kevään ylioppilaat lakitetaan paikkakunnallamme ilman yleisöä. Tilaisuus striimataan ja voimme seurata sitä reaaliajassa kotikatsomosta. Onneksi juhla vietetään ajallaan eikä sitä siirretä syksyyn. Juhlimme lakituksen jälkeen kotona rajoitusten mukaisesti maks. 10 henkeä kerralla. Omat juhlanikin vietettiin kotona. Silloin perhe ja läheiset pääsivät koulullekin. Lakitustani olivat seuraamassa vanhempani, mummo ja pappa, kummitäti ja hänen kaksi lastaan, serkkuni. Kuopuksen juhliin näistä edellämainituista tulee kummitätini puolisoineen. Äitini ja isäni seurailevat tilannetta ihan varmasti sieltä jostain ja ovat hengessä mukana. 

Ennen vanhaan vanhempien ylpeyttä lapsistaan paljastettiin jotenkin nuukaillen. Oliko niin, että pelättiin lasten ylpistyvän kehuista. Meillä lapset tietävät, että rupean aina riehumaan ilosta ja ylpeydestä. Ei voi koskaan korostaa liikaa sitä, että on lapsistaan ylpeä. Siitä mitä he ovat ja tekevät. Ilon ja ylpeyden kyyneleet silmissä luin kuopuksen nimeä paikallislehdestä muiden valmistuneiden joukossa.

Yritin parhaani mukaan olla lukio-opintojen ajan Kuopuksen tukena ja käytettävissä. Kävimme monia mielenkiintoisia keskusteluja esimerkiksi eri uskonnoista ja terveystiedon aiheista. Puhuttiin välillä ruotsia. Mietittiin miten maailma on muuttunut minun kouluajoistani - muutos on valtava monilla aloilla ja toisaalta jotkut asiat ovat ja pysyvät. Matematiikan tehtäviä pähkäiltiin yhdessä monet illat. Funktiot ja toisen asteen yhtälöt sujuivat hyvin, mutta tilastomatematiikka aiheutti vaikeuksia, Kuopukselle nyt ja minulle aikanaan. 

Kun Kuopuksen lukuloma alkuvuodesta alkoi, hän kiinnitti jääkaapin oveen oman lukusuunnitelmansa. Kyllä minä taas horjahdin liikutuksesta ja sydämessäni sykähti, kun luin hänen muistilappunsa. Katsokaas vaikka:

Sain Kuopukselta lahjan, jota hän ei varmaan ymmärtänyt antaneensakaan. Hän luottaa minuun ja apuuni. Tiedän, että kevään juhlapäivänä minulla on rintamuksessani ylioppilaan äidin lyyra ja kannan sitä kuin kalleinta lahjaa. Lyyran viesti on meille kahdelle, Kuopukselle ja minulle, erittäin merkityksellinen.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat 

(Penkkariauton "lakana" on minun tekemäni.)

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.