Luin äskettäin ja postasin arvion blogiin kirjasta Pullopostia Seilin saarelta.
Tämä toi mieleeni muistoja. Ei sillä, että minä tai joku lähipiiristäni olisi ollut asian kanssa tekemisissä. Ja mitä sitten vaikka olisi ollutkin.
Mielen sairauksiin liittyy yhä vaan häpeällisyyden leima, jota myös stigmaksi sanotaan. Stigma johtunee siitä, ettei psyykkisten sairauksien syitä tai aiheuttajia ole alun perin riittävän hyvin tunnettu. Nykyään tiedetään jo paremmin. Syyt ovat yksinkertaisesti ihan fyysisiä, aivokemiasta johtuvia. Ympäristölläkin on oma vaikutuksensa. Joihinkin vaikuttaa perimä tai sitten kaikki.
Kirjan päähenkilöllä saattoi olla taustalla perinnöllinen alttius skitsofreniaan. Lisäksi hän eli nuoruusvuosinaan viime vuosisadan alussa aikoja, jotka olivat kaikille hyvin vaikeita. Ravinto oli puutteellista. Oraalla ollut skitsofrenia saattoi vaikuttaa niin, että hän päätyi toteuttamaan hirmuteon, jonka oli suunnitellut ja vain päättänyt sen tehdä ennemmin tai myöhemmin.
Äitini lapsuuden lähipiiriin kuului henkilö, joka tunnettiin hiukan erikoisista otteistaan. Nimetään hänet tässä vaikka Hildaksi. Hilda vaikutti joskus 1930-1950 -luvuilla äidin lapsuudenperheessä kotiapulaisena.
Hildan poismenosta on jo pian 35 vuotta. Nyt kun muistelen häntä, niin arvelen myös hänen sairastaneen skitsofreniaa. Ainakin häntä vaivasi kaikki ne harhat, joita mainittiin Seilin saaren Saimallakin olleen. Saiman tilanne oli paljon pahempi, koska hän oli menettänyt vapautensa. Saima oli Hildan kanssa melkein saman ikäinen, Hilda ehkä muutaman vuoden nuorempi. Hildan elämänkaari muotoutui toisenlaiseksi, koska hän ei ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen. Sen vuoksi Hildaa ei voinut sulkea mihinkään tahdonvastaiseen hoitoon, vaikka saattoikin aiheuttaa vakavaakin häiriötä ympäristössään.
Hilda asui Etelä-Suomessa omassa kauniissa ja siistissä kaupunkiyksiössään, jonka oli ostanut omilla säästöillään. Isännöitsijä ja poliisi saivat toistuvasti olla paikalla Hildan ongelmia ratkomassa. Naapurisopu oli lujilla. Hänellä oli jatkuva pelko siitä, että hänen kotiinsa joku pääsee ja varastaa milloin ranskanleipää ja milloin hilloa. Joskus oli turkinhihasta varas käynyt leikkaamassa palan.
Myös myrkytetyksi joutuminen ja kaikenlaiset viranomaisten toimet olivat hänellä pelon aiheita. Kun tilanne äityi pahaksi, hän joutui pitkiksi ajoiksi Hattelmalan mielisairaalaan Hämeenlinnaan.
Nykyään mielenterveyspotilaat hoidetaan pääosin keskussairaaloiden yhteydessä olevilla psykiatrian osastoilla sekä avohoidossa. Oikeuspsykiatrisia mielisairaaloita on kolme: Turun vankimielisairaala, Niuvanniemen sairaala Kuopiossa sekä Vanhan Vaasan sairaala Vaasassa.
Hattelmalan sairaalassa toimii nykyään ammattikorkeakoulu. Lapinlahdessa on taiteilijoiden työtiloja ja kahviloita. Kellokosken sairaalaa ollaan muuttamassa muuhun käyttöön. Alkuperäisessä käytössä ei ole myöskään Uudenkaupungin mielisairaala, josta oli maininta Pullopostia Seilin saarelta -kirjassa.
Hattelmalasta päästyään Hilda oli taas pitkään elämänsä kunnossa, kunhan muisti syödä lääkkeensä. Hän kävi välillä meilläkin ja viipyi aina muutaman päivän. Hilda oli oikein hyväsydäminen ihminen ja piti kovasti lapsista. Hän toi meille aina tuliaisia kaupungista ja alennusmyynneistä ostamiaan vaatteita. Ehkä hän piti meitä omana perheenään ainakin jossain määrin.
Kerran hän oli saanut kaukana asuvilta kummeiltani rahaa ja tehtävän hankkia minulle jotain syntymäpäivälahjaksi. Hänen ratkaisunsa oli sellainen, että hän osti niillä rahoilla omaan kotiinsa uuden maton ja lähetti vanhan, kuluneen, ehkä likaisenkin mattonsa minulle linja-autorahtina. Ei vaivautunut edes itse tuomaan sitä. Lahja kummeiltani, joita en koskaan tavannut. Eikä hän nähnyt toiminnassaan mitään kummallista. Olin silloin ehkä 12-vuotias ja olisin toki ilahtunut upouudesta matosta huoneessani.
Toinen mielenkiintoinen lahjaratkaisu tapahtui, kun menimme Isännän kanssa naimisiin ja Hilda toimitti meille häälahjan postitse, kun ei itse päässyt paikalle. Se oli nilkkoihin asti ulottuva flanellinen naisten yöpaita. Ei ihan tyypillisin häälahja, mutta lämmin ajatus häneltä. Sulhaselle siitä ei juurikaan tainnut olla iloa. Hän silti aina välillä muistelee asiaa lämmöllä.
Vaikka Hilda pelkäsi joutuvansa varkauden kohteeksi, hänellä taisi olla samoja taipumuksia itselläänkin. Äiti ainakin piilotti kaikki lääkkeensä ja vähänkin arvokkaammat esineet lukkojen taakse, kun Hilda oli tulossa. Hildalla olikin tapana kurkkia kaappeihin ja laatikoihin. Välillä hän oli aamuhämärissä nähnyt ”valkotakkisia” kävelemässä pihapiirissä. Tämä oli lapsen mielestä varsin pelottavaa.
Tähän ikään mennessä kertyneellä viisaudella en itse olisi uskaltanut jättää kolmea pientä lastani nukkumaan Hildan kanssa keskenään, kun vanhemmat lähtivät töihin. Näin he joutuivat tekemään, pakon sanelemana. Asenne Hildaa kohtaan oli kuitenkin hyväksyvä ja häntä kunnioitettiin, vaikka hän ei ihan täydellistä luottamusta nauttinut. Ehkä äiti kuitenkin tunsi ja tiesi Hildan mielenliikkeet paremmin ja arvioi hänet silloin vaarattomaksi muille ihmisille. Lapsen mieli vaan ei oikein voinut täysin käsittää sitä häneen liittyvää erilaisuutta.
Myöhempinä aikoina Hilda tietääkseni syyllistyi tekoon, joka ei täysin kestä päivän valoa. Siihen liittyy muita ihmisiä, joten tässä ei voi siitä enempää kertoa.
Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Seilin saari matkailukohteena on ollut aika kauan, joten ei ihan uusi ole, siitä on kauan kun kävin siellä vesibussi kyydillä.
VastaaPoistaTuossa mainittiin kotiapulainen, itse olin kotiapulaisena myös,
ei tarvinnut mitään koulua tai kurssia käydä, kotiapulaisia tarvittiin paljon minun nuoruusvuosina, olin opettajaperheessä, ja olin sairaanhoitaja perheessä myös,opettajaperheessä oli perheen isän äiti asumassa, niin minun tehtäväni oli 3 lapsen lisäksi huolehtia dementia mummostakin, no sehän työllisti, kun mummo oli yhtenään menossa ulos lehmiä lypsämään, joita hänen kotonaan niitä varmaan oli kauan sitten. Toinen kotiapulais perhe oli niin erikoinen, kun muistelen niin alkaa naurattamaan, perheen 5v.tyttö oli kova kiroilemaan, minulle illat ei olleet vapaat työstäkään, kersat pomppi ilta myöhään huoneessani, aamulla minun piti herättää perheen isäntä töihin, kun nukuin liikaa, isäntäkin nukkui, ja myöhästyi töistä, sairaanhoitaja rouva oli bakteerikauhuinen, 3v. alushousutkin piti silittää, eli kaikki piti silittää, wc ovi ei saanut jäädä raolleen, minulle oli pitkä lista joka aamu mitä mun pitää tehdä, lasten hoidosta siinä ei lukenut mitään,
eli olin uupunut työn määrästä, sitten eräänä päivänä rouva itkien sanoi minulle että: "saat lopputilin, kun et tee töitä", vaikka muuta en tehnytkään kuin töitä iltamyöhään asti,
minä iloitsin siitä että pääsin pois tuosta perheestä.
Yksi lyhyehkö kotiapulais perhe oli myös, emäntä sanoi että saat 80mk/kk. no isä sanoi että et mene sinne jos se ei maksa 100mk./kk.
surullista siinä perheessä oli se että lapset joutui lastenkotiin,(2 poikaa) toinen sairastui psyykkisesti, äiti lähti kotoa,ja isästä ei tietoa, myöhemmin äiti löytyi kuolleena, ja lapsille rakas ukki kuoli väkivaltaisesti, ajattelen joskus että mitähän niille kahdelle pojalle nyt kuuluu, kun ovat jo yli 50 vuotiaita.
Kiitos kommentistasi. Olipa hurjia muistoja sinulla kotiapulaisena työskentelyn ajoista. Samansuuntaisia juttuja oli myös näissä kirjoissa, jotka kertovat Seilin saaresta. Muistan jostain lukeneeni, että Seili olisi avattu matkailijoille vuonna 2017, mutta ehkä muistin väärin. Ja onhan siitäkin jo sitten useampi vuosi. Ehdottomasti näyttäisi siltä, että sinne pitää päästä käymään. Mukavaa alkavaa viikkoa!
PoistaVielä tuosta kotiapulaisuudesta, muistin että kun olin ollut kotiapulaisena, niin järjestettiin lyhyehkö kurssi, kurssilla oli toinenkin pirjo, lopussa kun oli kokeet, opettaja vahingossa sekoitti koe paperimme, huomasin sen vasta myöhemmin, jolloin ei ollut mahd.oikaista, eli toisen pirjon koe numero oli parempi, jonka minä sain, siitä syystä opettajaperhe antoi minulle palkankorotuksen,
VastaaPoistaen vain muista mitä palkkaa heiltä sain (harmi).
Opettajaperhe oli lämminhenkinen, vasta muutama vuosi sitten aikomuksena mennä tervehtimään tuota eläkkeellä olevaa opettaja pariskuntaa, oven avasi isäntä, ja vähän aikaa katsottuaan hän muisti minut, sitten hän kertoi että Rouva kuoli syöpään 15v.sitten, voi kun oli surullista, miksi en ennemmin käynyt tervehtimässä heitä, mutta kiva oli kuulla niistä 3 lapsesta joita silloin hoidin.
*Onhan tuota tekstii tullut taas, no nyt sain viininpunaiset verhot ikkunaan, verhoja on kyllä enempi, vain 2 kuvaa laitoin.
Ette varmaan jaksa lukea ylipitkiä kommenttejani, mutta tosiaan sieltä jostain nousee mieleen nämä juttuni teidän aiheista.
Laitoinko tänne toisenkin kommentin tuosta kotiapulaisena olostani, vai menikö jonnekkin muualle, vai eikö tullut perille, tuo jäi nyt vaivaamaan ? koska kerroin siinä parikin juttua vielä.
VastaaPoistaJaa sitä en tiedä vaikka olisikin seili avattu vasta 2017, mutta minä olen käynyt pienen porukan kanssa paljon aikaisemmin, olin silloin vielä työelämässä, opaskin oli silloin.
Hyvää alkavaa viikkoa!