Tulkoon valkeus - ja valkeus tuli

Muutimme nykyiseen kotiimme vuonna 1999. Kerrostalo sijaitsee korkean mäen päällä ja asunto seitsemännessä kerroksessa. Parvekkeelta voi katsoa puiden latvoja ylhäältä päin. Ikkunat ovat kolmeen suuntaan, itään, etelään ja länteen. Aamuaurinko nousee puitten takaa, mutta jo varhaisesta aamusta alkaen  aurinko paistaa kotiimme  auringon laskuun saakka yhdenkään puun tai rakennuksen varjostamatta.

Muutimme asuntoon heinäkuussa ja ensimmäisiä hankintoja olivat pimennysverhot kaikkiin makuuhuoneisiin. Oma makuuhuoneemme oli alunperin ilta-auringon puolella ja siinä huoneessa on myös pieni ikkuna etelän suuntaan.

Pimennysverhoilla makuuhuoneet pimentyivät 21 kesän ajan. Kuluvana vuonna kotimme remontointiin ja kaikki pinnat maalattiin ja pimentävien rullaverhojen pidikkeetkin irrotettiin urakan ajaksi. Kun seinien ja kattojen maalaus oli valmis, olisi ollut aika virittää verhot takaisin. Vaan eikö mitä, niin nuhjuisilta ja tummuneilta ennen niin  valkoiset verhot nyt näyttivät, että ne saivat tuomion: roskikseen. Olivathan ne toki vuosikausia jo palvelleet.

Ikkunoihin jäivät auringonvalolta suojaamaan sälekaihtimet ja pitkät sivuverhot. Remontin yhteydessä vaihdoimme makuuhuonetta aamuauringon puolelle. Kevät koitti ja eteni. Aurinko kipusi aamutaivaalle aina vain aikaisemmin.

Aurinkoinen aamuherätys sopi hyvin maaliskuussa, kun paikkakunnallamme aurinko nousi kuun puolenvälin tienoilla noin 6:30 maissa. Oma herätyskello soi juuri tuohon aikaan ja herätessä oli pimeys jo vaihtunut aamuhämärään. Miellyttävää heräämistä.

Huhtikuun puolessa välissä tilanne on samankaltainen. Aurinko nousi noin kuuden maissa ja herääminen tuttuun aikaan kävi ilman kelloa. Herätessä aurinko oli jo noussut ja paistoi huoneeseen puiden ja sälekaihdinten varjostamana. Luonnollinen herääminen uuteen päivään.

Vaan mitä tapahtui toukokuussa. Kuun alussa, kun auringon nousuaika oli jo 5:00 maissa, kirkkaus iski suljettujen silmäluomien, verhojen ja puiden takaa sellaisella voimalla, kuin joku olisi osoittanut taskulampulla suoraan silmiin.

Liian aikainen herätys, joka tapahtui aamu aamulta aina vain aikaisemmin ja riippumatta siitä paistoiko aurinko vai oliko pilvistä. Valo tulvi tajuntaan joka tapauksessa ja herätti kuin äiti aikanaan väsynyttä iltakukkujaa. Ei kovin lempeästi!

Mutta jo toukokuun puoleen väliin päästessä, auringon noustessa noin klo 4:30 olin tottunut auringon nousun kirkastamaan huoneeseen. Nukkua posottelin kellon soittoon saakka. Näin jatkui muutamia nopeita heräämisiä ja samantien uudelleen nukahtamisia lukuunottamatta.

Oppii se vanhakin nukkuja uusille tavoille. Hauskaa tässä on vielä sekin, että toisella EAlla tapahtui samoihin aikoihin uniajan pimentyminen. Lue siitä lisää tästä:
Tulkoon pimeys - ja pimeys tuli

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.