Opintiellä on yhdysvaltalaisen Tara Westoverin muistelmateos ja hänen ensimmäinen kirjansa. Tara Westover on syntynyt Yhdysvaltojen Idahossa mormoniuskontoa tunnustavaan suurperheeseen.
Perheen isällä oli bipolaarinen mielialahäiriö, mikä vaikutti ratkaisevasti koko perheen elämään ja tukahdutti alleen muidenkin perheenjäsenten normaalin kasvun mahdollisuudet. Perheen äiti joutui kaikessa myötäilemään puolisonsa tahtoa. Hän ei voinut tehdä mitään oman tahtonsa mukaan tai ilman puolisoaan. Perheen vaikeudet johtuivat osittain sekä uskonnosta että isän mielialahäiriöstä, vaikea sanoa loppujen lopuksi mikä johtui mistäkin. Myös yksi perheen pojista oli häiriintynyt ja pahoinpiteli Taraa ja muitakin sisaruksiaan jatkuvasti.
Kaikki muut ihmiset, myös "tavalliset" mormonit olivat isän mielestä harhaoppisia. Jos naisella puseron kaula-aukko ulottui solisluiden alapuolelle tai hameenhelma polven yläpuolelle, hän oli isän mielestä ilmiselvästi portto. Tämän lisänimen myös Tara sai isältään.
Lapsia ei laitettu/päästetty lainkaan yhteiskunnan järjestämään kouluun, vaan kaikille annettiin kotiopetusta perheen äidin toimesta. Kaikilla lapsilla ei ollut edes syntymätodistusta ja niin ollen heitä ei virallisesti ollut olemassakaan. Syntymätodistusta ei ollut Tarallakaan, mikä vaikeutti hänen myöhemmässä elämässään muun muassa passin saamista.
Isä oli romuttamoyrittäjä. Romuttamosta hän repi perheelleen toimeentulon ja sen lisäksi varautui kaiken aikaa lähestyvään maailmanloppuun varastoimalla muun muassa huikeat määrät ruokaa ja polttoainetta. Kaikki perheen lapset joutuivat työskentelemään romuttamossa vaarallisissa olosuhteissa ja onnettomuuksiltakaan ei vältytty. Tyttölapsen ja naisen ainoa olemassaolon tarkoitus oli ryhtyä perheenäidiksi ja synnyttää mahdollisimman paljon jälkeläisiä. Koulutus ei ollut naisia varten. Ketään perheen lapsista ja varsinkaan tytöistä ei rohkaistu eikä kannustettu yhtään mihinkään.
Kirja on huikea kertomus siitä, miten Tara irrottautui rohkeasti lapsuuden ympyröistään ja hankkiutui yliopistoon, vaikka peruskoulutuksessa ja yhteiskuntaan sopeutumisessa oli ammottavia aukkoja. Hänen päämääränsä päästä opiskelemaan yliopistoon tuntui aivan mahdottomalta, mutta niin vain pääsi ja oli stipendiaattina Cambridgessa ja tutkijana Harvardissa. Hän väitteli tohtoriksi historian oppiaineesta vuonna 2014.
Kaikesta karmaisevuudestaan huolimatta tai ehkä juuri siksi tämä kirja on yksi parhaista muistelmateoksista minkä olen koskaan lukenut, ellei ihan paras. Uskonnon varjolla ja siitä johtuen voidaan saada aikaan melkoinen perhehelvettikin. Uskonnollisuus ei mitenkään takaa sitä, että edes omia perheenjäseniä rakastettaisiin kuin itseään. Kuinka paljon positiivista ihmisenergiaa, muita resursseja ja unelmia tärväytyy. Tämänkin kirjan tapahtumat ovat ihan tuoreita. Onneksi kirjan päähenkilöllä oli visio ja rohkeutta toteuttaa omia unelmiaan.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / kirjan etu- ja takakansi sekä sisälehti.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!