Ensimmäisen vastaavanlaisen matkan hän on tehnyt nuoruudessaan 1970-luvulla. Silloin "reilaaminen" oli yleistä, edullista ja muodikasta. Ja epäilemättä monimutkaisempaa kuin nykyään. Oliko se silloin sen turvallisempaa vai vaarallisempaa, siihen en kirjasta saanut vastausta. Vieraan apuun ei pitäisi luottaa, mutta ainakin Haavisto kumoaa tämän väitteen kirjassaan. Hän koki saaneensa apua monessa tilanteessa ja paikassa matkansa aikana ja koki sen olevan luottamuksen arvoista.
Haavisto aloittaa matkansa Helsingin rautatieasemalta ja matkustaa ensin Hankoon ja sieltä rahtilaivalla Puolan Gdyniaan ja edelleen rautateitse Zagrebiin saakka. Matkallaan hän käy sekä vanhoissa tutuissa että hänelle tästä näkökulmasta uudemmissakin paikoissa, kuten esimerkiksi Montenegrossa, jota ei valtiona vielä 1970-luvulla ollut olemassakaan. Tällä tavalla matkustaen näkee ja kokee epäilemättä eniten.
Kirjassaan Haavisto kirjoittaa paljon muutakin kuin matkallaan näkemästään ja kokemastaan. Hän kirjoittaa muun muassa Euroopan varhaisestakin historiasta paljon sellaista, jota en ainakaan itse ole ennen tiennyt. Euroopan Unionin historiasta ja taustoista sekä tulevaisuudesta Haaviston näkemyksien mukaan kirjassa on myös paljon. Kyllä hän saattaa olla oikeassakin.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asiasta Haavisto ei kirjassa mainitse juuri mitään ja miksi pitäisikään, kun se on luonnollinen asia. Sivulla 297 hän kirjoittaa: "... Pride-tapahtumat ovat yleistyneet. Itsekin olen ollut monen sellaisen tapahtuman suojelijana. Samalla myönnän, että niihin liittyvä karnevaali tuntuu joskus vähän vieraalta. Vähemmistöissä olevat ihmiset ovat usein ihan tavallisia, arkisen harmaita ihmisiä." Enempää en voisi Haaviston mielestä olla samaa mieltä tuosta asiasta. Miksi täytyy luonnollisesta asiasta tehdä niin massiivinen karnevaali?
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat/ kirjan etu-, taka- ja sisäkansi
Ei kaupallista yhteistyötä
Niin, miksi luonnollinen asia karnevalisoidaan. Mutta joillekin se on ihana juhla ja paikka jossa bailata.Mielenkiintoinen kirja Haavistolta, voisi lukeakin ja muistella menneitä, kun kävin kolme kertaa inter-raililla 1980-luvun alussa. Jestas sitä vapauden tunnetta ja elämän paloa!
VastaaPoista