Kaksi isoa ja kaksi pienempää

Tämä postaus on yksi Luovan kirjoittamisen vimma ja vapaus -kurssimme kotitehtävä, jossa piti kirjoittaa tarina, jossa kytkeytyy toisiinsa iso ja pieni käänne. Käänne on iso maailmalle ja pieni itselle. Sovelsin tehtävää niin, että toinen tapahtumista on iso maailmalle ja pieni itselle. Toinen on iso itselle ja pieni maailmalle. Kotitehtävän toteutus oli ilman kuvia. Toisiinsa nämä kytkeytyvät sillä tavalla, että ne tapahtuivat samana vuonna 1997.



Iso maailmalle, pienempi minulle

Sinä olit pitkä, hoikka, vaalea ja aikuisella iälläsi hyvin kaunis nainen. Kun maailma tutustui sinuun, olit vielä lapsi, ainakin mieleltäsi. Pidin kovasti viimeisestä hiustyylistäsi ennen kuolemaasi ja joskus yritin itsekin kasvattaa ja leikkauttaa samantyylisen. Olit monien nuorten naisten ihailun kohde. 

Kärsit koko elämäsi ajan ankeasta lapsuudestasi, josta ei mitään aineellista puuttunut, henkistä kylläkin. Äitisi oli lähtenyt toisen miehen mukaan ja hylännyt sinut ja sisaruksesi. Se vaikutti sinun persoonallisuuteesi. Mielenterveytesikin horjui. Elämääsi ei yhtään helpottanut se, että tuleva aviomiehesi petti sinua sekä ennen häitänne että niiden jälkeen ja tiesit sen. Olit luullut löytäneesi elämäsi rakkauden. Hän ei löytänyt sinua. 

Olit jäänyt vaille rakkautta jo pienenä. Lapsena vajettasi oli yritetty korvata lukuisilla lemmikkieläimillä. Kypsyit aikuiseksi myöhään, jos ollenkaan. Epätoivoisesti etsit hyväksyntää ja rakastuit melkein jokaiseen kohdallesi osuneeseen mieheen. 

Liekkisi sammui kuin kynttilä tuulessa, odottamatta ulkomaalaisessa sairaalassa. Hetkeä ennen rakastettusi oli kuollut autossa viereesi. Olit yksi tunnetuimmista ja ihailluimmista naisista. Ehditkö olla onnellinen?

Iso minulle, pienempi maailmalle

Sinä olit myös kaunis. Tummahiuksinen ja vaaleaihoinen kuin satukirjan Lumikki. Teillä kahdella oli paljon yhteistä, mutta myös paljon erilaista. Sinäkin kärsit koko elämäsi ajan lapsuudenaikaisesta tragediasta. Hyvin pienenä olit menettänyt kuolemalle äitisi, pikkuveljesi ja isosiskosi. Usein aamuöisin istuit sänkysi laidalla. Valvoit ja itkit hiljaa. 

Tämän vuoksi jouduit kasvamaan aikuiseksi jo varhain. Hankit oman, mieluisan ammatin ja teit pitkän työuran ennen oman perheen perustamista. Olit ollut välillä onnellinenkin. Niin ainakin sanoit. Siitäkin huolimatta, että kymmenien vuosien ajan kärsit vakavasta sairaudesta, joka lopulta vei henkesi. Panostit perheeseen, kotiin ja työhön ihan kaiken, mutta et silti valittanut etkä uhriutunut. Osasiko kukaan koskaan olla sinulle kiitollinen? 

Olit aina hyvin eläinrakas. Veljesi kertoi mielellään tarinaa siitä, kuinka unohdit aamulla mennä kouluun, kun jäit juttelemaan koulumatkallasi tapaamiesi eläinten kanssa. Hevosille, lampaille ja vasikoille kerroit kaiken. Eläimet olivat tärkeässä roolissa koko elämäsi ajan. 

Lähtöäsi oli jo ehditty vähän odotella, jotta kärsimys loppuisi. Se tapahtui sunnuntai-iltana pian joulun jälkeen. Et ehtinyt kuunnella joululahjaksi saamaasi kasettia Walkmanillasi. En ymmärtänyt, kuinka vähissä aikasi oli. Ja että minun olisi silloin pitänyt jäädä luoksesi. Pois lähtiessäni vilkutit, vaikka puhetta ei enää tullut. Nukuit pois pari tuntia sen jälkeen, kun olit vilkuttanut hyvästiksi.

Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Blogin linkin jakaminen on sallittua.