Mustaa ja valkoista kauhua

Mia Vänskä: Musta Kuu

Mia Vänskä:Saattaja

Mia Vänskä: Valkoinen Aura

Kauhu on yksi kirjojen lempiaiheistani ja luen sitä aina mielenkiinnolla myös suomalaisten kirjoittamana. Mia Vänskältä olen lukenut kaikki kolme julkaistua teosta, esitellyssä järjestyksessä, keskimmäisenä julkaistun siis ensimmäisenä. Saattaja oli esikoisteos, Musta kuu seuraava ja Valkoinen aura tuorein

Sopivin kauhukirja omaan makuuni on riittävän todentuntuinen. Niin, että tapahtumat voisivat olla tosia tai ainakin melkein. Kun tarinaan sisältyy hieman ihmissuhdekiemuroita, sopivasti mielenvinksahdusta ja menneisyyden salaisuuksia, joiden totuuden peitto tarinassa rakoilee. Näistä aineksista koottu tarina saa minut viihtymään kauhukirjan parissa. Lisämausteet sirotellaan tarinaan yllätyskäänteillä, joita jokainen kunnon kauhutarina mielestäni tarvitsee.

Musta kuu -kirja, keskimmäinen siis päätyi yöpöydälleni ensimmäisenä ja todellakin herätti mielenkiintoni. Sen myyttinenkin tarina ahdistavine tapahtumapaikkoineen mökki- ja metsäympäristössä vangitsi lukijansakin noihin maisemiin vartomaan kuuta, joka ilmestyi taivaalle keskellä päivää vastoin kaikkia luonnon lakeja. Mustia perhosia lensi kuin elollisena hengittävän tuulen mukana ja menneisyyden salaisuuksia alkoi paljastua yhtä aikaa kuin ruumiita ilmaantua. Kirjan tunnelma kiihtyi sopivasti yllättävää loppuratkaisua odotellessa ja annoin tälle kirjalle viihtymispisteitä 4+/5.

Kauhu on haastava laji, mietin paljonkin kauhua lukeneena. Kauhukirjan pitäisi yhtälailla yllättää lukijansa kuin kelpo dekkarinkin. Liian lapsellisiin käänteisiin ei pitäisi sortua, mörkötarinoihin (ne kuuluvat scifiin) eikä kliseisiin tai varsinkaan siihen, että kertojaminä herääkin lopuksi unestaan. Unimaailma, joka sekoittuu tähän hetkeen sopii kyllä kauhuun ja tätä teemaa Vänskä hyödynsikin kolmannessa romaanissaan Valkoinen aura.

Valkoisen auran päähenkilöllä on käytössään kuudes aisti, jonka avulla hän saa yhteyden läheisiinsä.  Päähenkilö joutuu myös kohtaamaan aistinsa takia mielen manipulointia vääriltä ja edesmenneiltä tahoilta. Kirjassa ei arvattavasti vain paha saanut palkkaansa, vaan pahan tielle joutuivat myös sivulliset uhrit. Kirja olikin enemmän yliluonnollinen tarina, kuin puhtaasti kauhua, vaikka sellaisena sitä lukijalle tarjoillaan ja jollaisen siitä olisi myös voinut saada. Jossain kohtaa minulle tuli tunne nuorisokirjasta, mutta ei se välttämättä haitannut lukemista.  Kirjassa oli eräs mielenkiintoinen sivuhenkilö, sokea Rosalind, joka kesken kaiken vain hävisi kirjasta - enkö tajunnut jotakin vai mitä tapahtui? Oliko hän päähenkilön "enkelihahmona" kuljettamassa vain kappaleen matkaa. Se jäi minulle hieman mysteeriksi. Ei näyttäytynyt aivan Mustan kuun veroisena tämä Valkoinen Aura, mutta viihtymispisteitä annan kelpo numeron 3/5. Tämä ei vaikuttanut uniin eikä lukulampun sammuttamiseen tai sammuttamatta jättämiseen millään lailla.

Mustan ja valkoisen kauhun välissä olin lukenut esikoisteoksen, Saattajan.  Tämä kirja osui ehkä eniten siihen kauhugenreen, josta usein nämä tarinat syntyvät. Tuonpuoleisesta, jonne harvoilla ja valituilla tämän puolisilla on pääsy. Tässä tarinassa on mukana päähenkilön tarinaa ja hänen historiaansa liittyviä salaisuuksia, jotka paljastuessaan avaavat manalan porttia ammolleen haukkaamaan lukijaa kitusiinsa. Tämä kirja tästä kolmikosta oli raastavin ja raadollisin, kun se liittyi eniten elämän karuihin pettymyksiin ja pettämisiin. Kirja ei varsinaisesti kiihtynyt loppua kohti, vaan kliimaksi koettiin viimeisellä kilometrillä ennen maalia ja loppuosa kirjasta oli matalalentoa maaliin pääsemiseksi ja tarinan paketoimiseksi. Mainio lukukokemus kuitenkin ja viihtymispisteitä kirja saa 4-/5.

Kolmen kauhukirjansa perusteella nostan Mia Vänskän omalle kauhukirjalistalleni, joka tarkoittaa sitä, että jään odottamaan hänen seuraavaa teostaan ja uskallan myös suositella hänen kirjojaan kauhusta pitäville.

Kauan sitten luin suomalaisen Kari Nenosen teokset Se ken tulee viimeiseksi on kuolema (1988)  ja Ken kuolleita kutsuu (1991)  ja niiden jälkeen en ole päässyt yhtä kammottavien suomalaisten kauhutarinoiden äärelle. Etsin pitkään ennen nettimaailman valtavyöryä kirjastosta hänen uudempia teoksiaan, kunnes asia unohtui. Tänään, tätä kirjoittaessani, googlasin nimellä ja löydän tiedon, että Suomen Mr. Kauhu on menehtynyt jo 19.11.2006.  Hän kirjoitti salanimellä ja nimettömänä monenlaisia julkaisuja, teki myöskin käännöksiä, mm. käänsi Book Studiolle Stephen Kingiä, mitä en tiennytkään. Kingiin palataan myöhemmin. Pysykää kuulolla!




Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Luetut kirjat:
Mia Vänskä: Musta Kuu
Mia Vänskä: Saattaja
Mia Vänskä: Valkoinen Aura

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen ja julkaiseminen on kielletty.