Kun viimeinen oli ensimmäinen

3D - kuva ilman 3D -laseja

Tämä ei ole Star Wars: The Rise of Skywalker -elokuvan arvostelu eikä myöskään vertailu aiempiin Star Wars - elokuviin, koska Erikoinen Asiantuntija näki nyt elämänsä ensimmäisen Star Wars -elokuvansa.

Juoni oli tuiki tavallinen, melkeinpä jonninjoutava ja seikkailuelokuvalle varsin tyypillinen ja ennalta arvattava. Oli hyvikset ja pahikset. Oli jokin tärkeä esine, henkilö tai paikka tai kaikki edellä mainitut kateissa ja lopulta kaikki löytyvät. Ensin näyttää siltä, että pahikset voittavat, mutta "yllätyksenä" hyvikset venyvät voittoon. Löytyy yllätyssukulaisuussuhteita. Pahis onkin hyvis. Muutama merkittävä henkilö kuolee. Kuolleeksi luultu ei ollutkaan kuollut tai herääkin henkiin ja pelastaja heittää itse veivinsä.

Koska juonen seurantaan ei tarvinnut panostaa tai ei melkein olisi pystynytkään elokuvan lievän sekavuuden vuoksi, oli mahdollista keskittää kaikki tarkkaavaisuus elokuvan avaruudelliseen maailmaan, valomiekkataisteluihin, fyysisyyttä vaativiin, haastaviin hyppyihin ja voimaan, jota pääparin käsien kautta välittyi. Musiikki oli erinomaista ja muu jytinä ja jytke samaa luokkaa. Katsoin elokuvaa nautiskellen tästä tykityksestä ja avaruusaseiden ja alusten takaa-ajojen iloittelusta. Valitsin katsottavaksi elokuvan 3D -version, mikä lisäsi tehosteiden loisteliaisuutta.

Ensimmäinen Tähtien Sota -elokuva nähtiin jo vuonna 1977. Ensimmäisessä trilogiassa nähdyt Harrison Ford, Mark Hamill sekä Carrie Fisher nähtiin tässäkin elokuvassa taustahahmoina jättäen tilaa nuorille, tuoreille ja raikkaille tähdille. Elokuvan ehdoton tähti oli pääosaa näytellyt Daisy Ridley, jonka suoritus oli hengästyttävän upea. Mitä puutteellisesta juonesta, jos homma hoituu loistavasti ilmankin.

Elokuvassa oli mukana suomalainen Joonas Suotamo, entinen koripalloilija, nykyinen näyttelijä, joka on saanut roolinsa muiden avujensa lisäksi ainakin pituutensa (212 cm) vuoksi. Hän näytteli elokuvassa naamioituneena apinamaisen Chewbaccan rooliasuun.

Elokuvan yksi vetovoima lieneekin myös siinä, että mukana on Chewbaccan lisäksi muita hellyyttäviä hahmoja. Elokuvaa voisi kauniisti sanoa myös lapselliseksi, mutta se on tässä pelkästään positiivista.

Arvostelen oman viihtymiseni elokuvan parissa pistein 5/5. Popparit jäivät melkein syömättä, kun liimauduin tuijottamaan upeaa efektishowta ja niin mahdottoman todentuntuista avaruusmiljöötä. Vaikka mistäs sen totuuden tiedän, kun en ole koskaan avaruusmatkalle päässyt. Mutta kumminkin.

Seuraavaa osaa suunnitellaan valmistuvaksi  vuonna 2022. Mitä sillloin näemmekään, kun Star Wars -saagan kuitenkin sanottiin päättyvän tähän elokuvaan.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja yle.fi