Historiasta oli juttu maakuntalehdessä. Arkeologi oli huolissaan koulujen historianopetuksesta. Tai lähinnä esihistorian, jota kouluissamme opetetaan vain viidennellä luokalla.
Ruotsissa oli kyseenalaistettu kokonaan historian opettaminen siltä ajalta, kun ei ollut vielä kirjoitettua tietoa olemassa. Tuumasivat länsinaapurissa, että riittää, kun historiaa opetetaan vain viikinkiajan jälkeiseltä ajalta, jotta sotien jälkeisen ajan tapahtumille jäisi enemmän aikaa. Tämä ajatus oli saanut kiihkeää vastustusta ja se oli siten haudattu ainakin toistaiseksi.
Suomessahan mennään monessa asiassa ”Ruotsin mallin” mukaisesti. Niinpä lienee vain ajan kysymys, milloin sama vatulointi käydään täällä. Arkeologi toteaa osuvasti, että historia kulkee läpi meidän arkemme, emme vain tule ajatelleeksi sitä. Meidän pitäisi enemmän ajatella sitä ja tuntea historian merkitys.
Monessa yhteydessä on ennenkin todettu, että ymmärtääkseen nykypäivää on tunnettava historiaa. Tämä pätee erityisesti yhteiskunta- ja sosiaalitieteilijöihin, muihin valtiotieteilijöihin ja juristeihin. Ja heitähän on paljon nykyisten lasten joukossa. Kuten tulevia kaupunginjohtajia ja pääministereitäkin. Arkeologi toteaa, että esihistorian tuntemus antaa lapsille käsityksen siitä, keitä täällä oli ennen meitä ja mistä suunnista he olivat aikojen saatossa vähitellen tänne tulleet. Lapsia kiinnostaa, miten ennen oltiin ja elettiin. Olihan siihenkin aikaan lapsia ja puuhattiin sen aikaisia lasten puuhia. Tänä päivänä Mauri Kunnaksen kirjat kertovat historiasta lapsia kiinnostavalla tavalla tarinoiden muodossa. Niitä omillekin lapsillemme luettiin ja he lukivat niitä itse, kun kykenivät.
Erikoiset asiantuntijat eivät ole opettajia, mutta ovat kokemusasiantuntijoita sekä oman että omien lastensa koulunkäynnin suhteen. Historia ei kuulunut kouluaikana tämän postauksen kirjoittajan lempiaineisiin, mutta jälkeen päin huomasin jo lukioaikana, että paljon hyödyllistä tietoa siitä oli kuitenkin jäänyt mieleen. Monta kiitettävän arvosanan saanutta ainekirjoitusta syntyi historian tietojen valossa ja liittyen ihmisen käyttäytymiseen. Näihin aiheisiin liittyen syntyivät myös molemmat ylioppilasaineeni.
Arkeologi pohtii lehtiartikkelissa ja olin minäkin samaa ihmetellyt itsekseni jo peruskoulussa, että mitä hiton hyötyä on osata erottaa toisistaan doorilainen, joonialainen ja korinttilainen pylväs. Sen pänttäämiseen käytettiin mielestäni liikaakin aikaa. Kymmenisen vuotta sitten Ateenan kukkuloilla tämä problematiikka konkretisoitui pylväikköjä katsellessa, mutta en kyllä enää osannut niitä erottaa toisistaan, jos osasin silloin koulussakaan. Olisi ollut ja on monta muutakin hyödyllisempää opittavaa asiaa historiasta. Parthenon-temppeli Akropolis-kukkulalla edustaa doorilaista tyylisuuntaa.
Joonialainen
Arkeologi pohtii lehtiartikkelissa ja olin minäkin samaa ihmetellyt itsekseni jo peruskoulussa, että mitä hiton hyötyä on osata erottaa toisistaan doorilainen, joonialainen ja korinttilainen pylväs. Sen pänttäämiseen käytettiin mielestäni liikaakin aikaa. Kymmenisen vuotta sitten Ateenan kukkuloilla tämä problematiikka konkretisoitui pylväikköjä katsellessa, mutta en kyllä enää osannut niitä erottaa toisistaan, jos osasin silloin koulussakaan. Olisi ollut ja on monta muutakin hyödyllisempää opittavaa asiaa historiasta. Parthenon-temppeli Akropolis-kukkulalla edustaa doorilaista tyylisuuntaa.
Omat lapset käsittääkseni lukivat historianläksynsä hyvin ja varmasti siitä oli jatko-opintojen kannalta hyötyä, koska lukeutuvat edellä mainittuihin tieteenharjoittajiin. Kaiken edellä kerrotun perusteella omassa "rankingissa" historia pääsee tärkeimpien kouluaineiden joukkoon matematiikan ja äidinkielen ohella.
Alla olevissa kuvissa nähdään Korintin kanava, joka on ihan uudenkarhea verrattuna esihistorialliseen aikaan, onhan se rakennettu vuosina 1882-1893.
Kuvat: Pixabay, Ei kaupallista yhteistyötä Iltalehti / Erikoiset Asiantuntijat
Jeps, myöskään vuosilukujen päähän pänttäämisellä ei ole kovin merkitystä, kunhan muutaman muistaa ja vuosikymmenen tai -sadan! Lapset oppivat parhaiten mm. Suomen lähihistoriaa, kun kouluun tulee esim. historiaan perehtynyt lapsen ukki kertomaan sodan ajan toimista ja kuinka käytännössä kaikki tapahtui. Olen tämän kokenut ja lapset kuuntelevat aivan hiljaa, he saivat koulussani maistaa pettuleipää ja näkivät sotaajan suksia ja kelkkoja yms...
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Nippelitiedon muistamisen tarvetta on aina vaan vähemmän, kun niiden tarkistaminen jostain digitaalisesta lähteestä käy koko ajan helpommaksi. Sen ansiosta opetus ja oppiminen muuttuu ja kehittyy hyvään suuntaan. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoista