Isän kädestä

Kun käsi irtoaa kädestä viimeisen kerran.

Tästä eteenpäin kuljemme eri maailmoissa, mutta muistot rakkaiden käsien töistä kulkevat mukana niin pitkään, kuin oma matkani täällä jatkuu. Ote irtoaa, mutta käden lämpö jää.

Lopuksi suonikkaat ja ryppyiset. Läpikuultavat. Voima on kadonnut. Puristus on enää heikko aavistus.  

Kädet, jotka ahersivat monenlaisia urakoita, puuhasivat isot ja pikkutarkat askareet. Puutyöt, pihatyöt, peltotyöt. Ompelutyöt.

Piirtelivät, suunnittelivat, laskeskelivat.

Leipoivat, paistoivat, pesivät, putsasivat.

Rakensivat ja korjasivat. Keksivät ja kokeilivat.

Kaikenlaista askaroivat.

Leikittivät, keinuttivat, heiluttivat, kiikuttelivat. Hypyttivät ja hoputtivat.

Haavoittuivat ja parantuivat.

Läpsäyttivät ja hiustupsusta pöllyttelivät.

Nyrkiksi eivät koskaan kopertuneet.

Nostivat pystyyn, tönäisivät eteenpäin.

Harvoin paijasivat, tuskin koskaan silittivät tai halasivat.

Silti. Kun käsi irtoaa kädestä. Isän kätten työt, taituruus, viisaus ja elämänkokemus jäävät elämään ja ohjaamaan.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat