Konmarituksia ja kuolinsiivouksia tehdessään tulee törmänneeksi vanhoihin tavaroihin. Onneksi niitä on tullut säilytettyä, vaikka joskus muinoin ne ovat tuntuneet tarpeettomilta ja ehkä jopa noloiltakin.
Yksi tällainen on monella käytössään ollut muinainen "naamakirja" eli Ystäväkirja. Valmiiksi painettuihin kysymyksiin sai kirjoittaa vastauksensa ja liimata naamakuvansa tai muun kuvansa sille varattuun suorakulmioon. Voi sitä onnea, kun sai houkuteltua ensi-ihastuksensa kirjoittamaan siihen.
Niitä vastauksia luettiin aina uudestaan ja uudestaan. Ja kyllä ne kaikki muutkin avautumiset olivat aarteita. Varsinkin juuri sen vastakkaisen sukupuolen, jotka olisivat voineet pitää sitä tyttöjen touhuna. Ehkä pojat olivat kovinkin otettuja siitä, että heitäkin pyydettiin kirjoittamaan. Ja kyllä he kirjoittivatkin selvästi tarkkaan mietittyjä vastauksia ja tosissaan.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!